”Malmöst Stokikseen ja Nykin kaut himaa” -lauloi turkulainen Ritarikunta aikoinaan ja se kertoo Avalanche Studiosin tarinan. No, ei kerro ja biisikin menee ihan eri tavalla, mutta kyseinen pelistudio sijaitsee kyllä Malmössä, Tukholmassa, New Yorkissa sekä Liverpoolissa, jossa on keskitytty aakeisiin ja laakeisiin ulkoilmapeleihin. Vuoden 2006 loistava Just Cause räjäytti pankit, ja suosion myötä aukaistiin Avalanchen sisälle Expansive Worlds, jonka tehtäväksi annettiin juuri ulkoilma-aiheiset videopelit. Hekumallinen metsästyspeli, Call of the Wild: The Hunter (2017) koukutti kovasti ja nyt uusin Call of the Wild: The Angler -kalastuspeli pääsee leikkuulaudalle. Onko siimat solmussa vai pyöriikö lippa kivasti?
Alkukankeuksien jälkeen Expansive Worldsin The Hunter oli ja on loistava arcademainen metsästyspeli, jossa tekeminen ei lopu kesken. Kauniit maisemat, uskottava äänimaailma, immersiivinen ja hyvä pelimekaniikka antoi uskoa tuleviin ulkoilma-aktiviteettipeleihin.
Uutukainen fisustelu, The Angler tarjoaa vaihtoehtoista trekkailua kalastuksen merkeissä, mutta näyttää siltä, että alkujähmeyttä sitä on tässäkin.
Kalaretkellä!
The Anglerissa ei ole tarinaa varsinaisesti, vaan peli on avoimen maailman kalailu. Pienen alkututoriaalin jälkeen pelaaja voikin painua mihin tahansa, suuren kartan kolkkaan narraamaan ahtia.
Narraattori kertoo radioon tuhdilla teksaslaisella murteella tietoa alueesta, vesistöistä sun muista. Äijän ääni on tuttu aiemmasta The Hunter, pelistä.
Kiidä pitkin vesiä veneellä, kruisaile maastossa nelivedolla tai venyttele reisiä taittamalla matkat apostolin kyydillä – valinta on sinun.
Kalaonnea!
Pelin tarkoitus on – yllätys, yllätys – kalastaa. Golden Ridge -alueelta löytyy 12 eri kalalajia, joita voi alkaa heti kiskomaan, kunhan vavasta löytyy kunnon kelat, siimat, vieheet ja syötit.
Aloitusvehkeillä ei taimenia helposti kesytetä, mutta rahaa onneksi saa vaivatta kerättyä, ja parhaat vermeet voikin poistella jo parin tunnin uistelun jälkeen, mitä pelissä ei muuten ole.
Onkipaikoille voit suunnistaa jalan, veneen tai nelivetoteitse. Ajoneuvot ovat heti ilmaisia, kuten aiemmassa The Hunterissakin. Tämä on hyvä asia, sillä kartta on laaja, joten Nokian kumppareilla ei aivan mahdotonta ravia pääse. Mitään kokemuspisteiden taakse lukittuja asioita pelissä ei ole, vaan kaikki on rahalla hoidettavaa.
Anglerissa on lisättynä vieraslajitorjuntaa. Lajeja löydettäessä ne ilmoitetaan päämajaan ja niistä saa kokemuspisteitä. Sairaat kaarnat ilmoitetaan myös. Näillä ei ole mitään tekemistä kalastuksen kanssa, mutta miksi kalastuspelissä pitäisi olla pelkästään kalastusta. Näistä oppiikin jotain, vaikka tuntuukin oudolta ilmoitella kurtturuususta samalla kuin vetelee saimaan norppaa töyräälle.
Kireitä siimoja!
The Hunterin arcademainen otanta piti sisällään kuitenkin paljon kaikenlaista säätöä, ja hommaan pääsi tosi syvällekin, mutta The Anglerissa asia on valitettavasti aivan toinen.
Kalastaminen on tehty äärimmäisen helpoksi ja se käy nopeasti helvetin tylsäksi. Vaikeustasoa ei voi säätää, eikä näytölle singahtavia, peliä helpottavia vinkkejä kytkeä pois päältä. Kun kala nappaa, hyppää ruudulle japanilaisista arcadehallipeleistä tuttu: ”Strike!” -ohjeteksti, jolloin vasenta hiiren korvaa napauttamalla kala jää AINA koukkuun. Kalan liikkeillä tai kohon nyinnällä ei ole mitään tekemistä nappaamisen kannalta, eikä kalaa juurikaan edes näe vesien sameuden vuoksi.
Kalastukseen on onneksi annettu tarpeeksi välineitä. Vapoja löytyy eri kategorioista, mutta niitä on järkyttävän vähän. On onkea ja virveliä, mutta esimerkiksi äärimmäisen suosittua ja hauskana kalastusmuotona pidettyä perhokalastusta ei. Pilkkimäänkään ei pääse saati edes uistelemaan. On vain heittokalastusta ja jigittelyä, joka on edes sinne päin.
Ota onkeen!
Ensin valitaan vapa ja siihen kela, siima, koho, koukku ja syötti. Sitten koko paska nakataan järveen ja lähdetään kaljalle. Ei vaines. Hiiren vasemmasta korvasta pidetään kiinni, nytkäistään hiirtä alas ja ylös kunnes viehe lentää jordaaniaan. Peli kertoo, kuinka pitkälle viehe lentää. Mitä painavampi viehe on, sitä paremmin se sinkoutuu, mutta vavallakin on tämän asian kanssa tekemistä jostain syystä. Mitä parempi vapa sitä pidemmälle se siimaa antaa.
Kun viehe on vedessä, niin odotellaan kunnes ”Strike” hyppää ruudulle. Sitten kelaillaan kala kotiin antaen sille välillä aikaa väsyttää itseään. Pienimmät tirrit voi surutta kelata suoraan taskuun, mutta isommat vonkaleet vaativat kelan jarrun kanssa puljaamista. Jos jarru on kireällä, voi siima napsahtaa poikki, kun taas liian löysä jarru voi päästää kalan irti koukusta.
Itsellä ei mikään kala kyllä ikinä päässyt koukusta karkuun, mutta kuitusiiman saa poikki kun oikein riuhtoo. Tai siis riuhtomisella ei ole mitään tekemistä siimafysiikan kanssa, vaan kuinka ahnaasti kelaa jarrun ollen kireällä. Kuulit oikein. Kohoa ja viehettä ei juurikaan voi liikuttaa vedessä heiluttamalla vapaa, eikä pelaaja voi edes liikkua kun siima on vedessä.
Veden virtaamisella ei myöskään ole mitään tekemistä fysiikoiden kannalta, vaikka heittäisit kohon koskeen, pysyy koho paikoillaan. Muutenkin pelistä et fysiikoita löydä, vaikka tällaisissa peleissä se on tärkeää ellei tärkeintä.
Muokkaa itse oma kalamiehesi
Alussa voit muokata omaa hahmoasi valitsemalla naaraan tai uroksen. Hiustyylejä on kaksi: kalju ja 2010-luvun hipsteri ja naaraalla ponihäntä.
Pari lakkia, takkia, housua ja kenkää joita voi ostella lisää myyjältä. Näilläkään ei ole juurikaan mitään väliä, sillä peli pyörii vain ja ainoastaan silmistä kuvattuna. Vain kalan ylös nostaessa tulee kokokuva pelaajasta, tirri kädessä.
Kartta on suuri ja sen tutkiminen on tuskallista pikkukartan poissaolon vuoksi. Alkututoriaalin jälkeen kiertelytehtävä Golden Ridgellä on ehkä maailman pitkäveteisin ja tuskallisin kokemus, jonka jätin itsekin kesken.
11 pelaajan cooppi
Pelissä on moninpeli, joka ei valitettavasti toimi kuten odottaisi.
Respawn.fi lähti toteuttamaan unelmien kalareissua neljän koodin voimin, mutta haaveeksi jäi. Yksikään neljästä nelikymppisestä pelaajasta ei päässyt samalle serverille, mutta muita satunnaisia pelaajia kyllä maailmasta löytyy aina kymmenen kerrallaan.
Anglerissa ei ole mitään serverilistoja tai lobbyja vaan loistava (lue: maailman paskin) Apex Connect joka ei toimi 80 % ajasta. Tästä ongelmasta tiedettiin Expansive Worldsilla, ja hommaan tulikin korjauspäivitys, joka ei korjannut mitään.
Olisi ollut ehkä jopa hauskaakin, ottaa pieni kalastuskisa poikain kanssa muutaman kylmän keskarin kera, mutta ei. Eikä muuten niitten satunnaisten ja tuntemattomien pelaajien kanssa mitään voisi tehdäkään.
Pelistä kun ei löydy minkään sorttista puhetoimintoa tahi muutakaan interaktiota pelaajien kanssa. Voi vain tuijottaa toista. Ei chattia ei mitään. Kivaa.
Peli myös kaatuili äärimmäisen monta kertaa ja päivitysten myötä vikaa on saatu hiottua, mutta ei korjattua.
Postikorttimaisemat!
Vitut. Peli on eri planeetalta grafiikoiden suhteen kuin The Hunter. Saastaiset paskavedet ja muutenkin harmaanruskea tunnelma heittää pelin ensimmäisiin Playstation 4 -pelien grafiikoihin.
Hahmomallinnus on kammottavaa katseltavaa, mutta sitä pääsee ihastelemaan vain kun kalan saa kiinni.
NPC-hahmot, joilta pikkutehtäviä saa, eivät liikuta huulia tai mitään muutakaan, vaan tapittavat kuin tikut paskassa.
Kalat uivat vedessä oudosti ja kaukana realismista, ajoneuvoista puhumattakaan! Autolla ajelu on kuin potkisi seinään hammastikku isovarpaan kynnen alla. Pienikin korsi ja neliveto jämähtää siihen, mutta vuorilta voit tulla alas Jeepillä. Vahinkomallinnusta ei ole.
Veneellä päristely ei sentään ihan vereslihalle sielua saa, mutta kankeaa on sekin.
Kuulostaa… kalalta
Äänet pelissä laahaavat myös keskitason alapuolella. Laaja erämaa ei tarjoa korville oikeastaan mitään, kun taas The Hunterissa metsän äänet kapaloivat sinut immersioon. Mitään muuta villiä luonnosta ei muuten löydy kuin kalat. Välillä kuuluu petoeläinten ääniä, mutta ei niitä peliin ole laitettu.
Olisi hienoa nähdä harmaakarhun tuulastamassa koskella, napata siitä foto ja laittaa oman tuvan seinälle muistoksi.
Musiikki on samaa eteeristä ulinaa jonka kytkinkin heti päältä vaikkei se kauheinta tässä pelissä olekaan.
Kelan jarrun rätinä kuulostaa kuitenkin hyvältä.
”Ottaisin pari kiloa siikaa”
Call of the Wild: The Angler on ainakin tässä vaiheessa surkein kalastuspeli mitä olen koskaan pelannut. Rumat grafiikat, fysiikoiden puute lisättynä huonoon mekaniikkaan ja vajaaseen tarjontaan saa kriitikon ihmettelemään, että mitä helvettiä tapahtui The Hunterin loistokkuuden jälkeen?
The Anglerin olisi ehdottomasti pitänyt olla vain muutaman euron lisäosa Hunteriin, eikä missään nimessä oma pelinsä.
Peliä on yksinkertaisesti kurja pelata, enkä aio tähän palata, ennen kuin perhokalastus on koodattu peliin.
Red Dead Redemption 2 -pelissä kalastus on heittämällä mieluisampaa kuin tämä kamaluus, ja jos kalastuspelit kiinnostaa, kannattaa harkita Ultimate Fishing Simulatoria tai virtuaalitodellisuudessa toimivaa, ilmaista Bait-peliä, joka on tehty lapsille.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.