Carl Lucas (Luke Goss) a.k.a. Frankenstein on tuomittu poliisintappaja, joka on vankilassa saanut toisen mahdollisuuden. Hänet on kiinnitetty Death Race -tosi-tv-sarjaan yhdeksi surmanajajaksi, jossa jokaisessa kisassa on vain yksi voittaja ja eloonjäänyt. Pelätyt kuolemantuomion saaneet vangit kisaavat joukkueidensa kanssa tuunatuilla autoillaan toisiaan vastaan ja Frankestein on jo ikonillisesti voittanut kisoja toisensa perään niin paljon, että seuraavan kisan voitettuaan hän tiimeineen vapautuisi vankilasta. Kilpailun johdossa tapahtuu kuitenkin muutoksia ja seuraava kilpailu suoritetaankin tutun vankilasaaren sijaan Etelä-Afrikassa, jossa meininki on julmempaa ja säännöt muuttuneet.
Death Race: Inferno on järjestyksessään kolmas surmanajoelokuva, joka markkinoille putkahtaa. Tuottajapuolella pääjehuna vaikuttaa Resident Evil -elokuvien ohjaaja Paul W.S. Andersson, jonka kosketus näkyy varsin tutun oloisissa toimintakohtauksissa. Ohjaajan pallilla istuskeleva Roel Reiné on tunnettu lähinnä 25:stä kakkosluokan tekeleistään, eikä Death Race 3 ole poikkeus.
Elokuvan tarina on varsin mitäänsanomaton ja tylsä. Leffan pääpointtina on näyttävät kilpa-ajot, jotka on kuvattu hienosti. Kaikki muu leffassa onkin sitten tummaa kuraa. Näyttelijät ovat b-luokan tähtösiä, joista jokaisen naisen tehtävä on edustaa tissit pöyheänä ja miesten machoilla. Näyttelijäsuoritukset jäävät ulkoisten avujen varaan, eikä tällä paljon saada sisältöä aikaiseksi.
Ohjaaja Reiné on ihastunut slowmotion-efektiin ja viljelee sitä elokuvassa aivan liikaa. Itsekin ylinopeusvideoista innostuneena olin aluksi fiiliksissä, mutta kun niitä on joka välissä, aivan koko ajan, tulee yliannostus hidastuksiin nopeammin kuin nopeasti.
Death Race 3: Inferno on huono toimintaelokuva, joka viihdyttää vartin. Sitten se turhauttaa ja vaivuttaa katsojan uneen tylsyydellään. 15-vuotiaat pojat saattavat kuitenkin innostua ja jopa pitää näkemistään tyrkkytisseistä ja toimintapaukkeesta.
