Grid Legends -arvostelu – Keskinkertaista Codemastersia

Grid-autopelisarja sekoittaa eri autourheiluluokkia, kilparatoja ja oikean maailman katuratoja mainioksi kastikkeeksi. Riittääkö Grid Legends -pelin uudet herkut kuitenkaan Gran Turismo 7:n haastajaksi?

Grid Legends on suoraa jatkoa pari vuotta sitten julkaistulle Grid-pelille (2019). Tällä kertaa pelaajien palautetta on kuunneltu ja lopputuloksena pyrkii olemaan alusta loppuun saakka nautinnollinen, ja ennen kaikkea hauska arcade-kaahailu.

Ajettavana on jälleen laaja joukko erilaisia autoja GT-autoista, Formuloihin, sähköautoihin ja mm. Touring Car -autoihin. Ratavalikoima on yllättävän mehevä ja tällä kertaa mukana on F1 2021 -pelistä tuttu tarinatila.

Alla olevalta, joulukuussa tehdyltä ennakkovideolta nähdään konkreettista pelikuvaa:

Tarina nollasta kunuksi

Tärkein asia, josta pelin kehittäjät itse ovat olleet eniten tohkeissaan, on pelin tarina. Se on saanut innoituksensa Netflixin F1-sarjasta, Drive to Survive, jossa siis seurataan neljän tuotantokauden verran Formula ykkösten kiivasta toimintaa kulissien takana.

Grid Legends -pelin tarina noudattaa samaa formaattia ja kertoo klassisen ryysyistä rikkauksiin -stoorin, jossa ”Pelaaja 22” nousee pohjalta haastaakseen kisan kuninkaan, Yume Tanakan.

Draamaa viedään tosielämään nähden tietenkin astetta pitemmälle, ja jo heti ensimmäisessä kisassa lasikuitu rytisee niin, että pelaaja joutuu kaahaamaan kisan loppuun ilman auton etupäätä.

Kisoja edeltää aina välillä pieni juonenkäänne, jota tähdittää muun muassa Ncuti Gatwa (Sex Education).

Tarina on piristävä virkistys kokonaisuudessa, sillä vaikka näytelmä tuntuu aluksi nololta ja irralliselta, on se lopulta se on aika koukuttava ja vitsikäskin.

Tarinatilan lisäksi pelissä on vielä kaksi muutakin uratilaa. Ne ovat Career Mode, jossa pelaaja johtaa omaa tiimiään Grid-kauden läpi sekä Driving Stories, jossa pelaaja pelaa läpi tietokoneen ja tekoälyn kehittämiä haasteita.

Ajaminen maistuu!

Onhan sillä ajamisellakin roolia. Ohjattavuus on tehty helpon arcademaiseksi Forza Horizon -pelien tapaan. Ajotuntuma on ohjaimella mitä loistavin – suorastaan nautinnollinen.

Dualsensellä värinöitä on yllättävän vähän, etenkin kun Codemastersin Dirt 5 esitteli varsin värisevän kokemuksen. Nyt adaptotivia liipasimia ei hyödynnetä juuri lainkaan ja värinät ovat muutenkin kauttaaltaan latteita. Ihmeellinen downgradetus.

Koska kyseessä on Codmastersin peli, on myös ratit ja polkimet täysin tuettuja. Rattituntumaa saa säätää monipuolisesti ja ajaminen ratilla on kivaa – saman kaltaista kuin vaikka Project Cars 3:ssa ja edellisessä Grid-pelissä. Voidaan siis sanoa, että pelin tärkein osa-alue, ajaminen on onnistunut ja itse pelaaminen on helvetin kivaa.

Entäs ne autot ja radat?

Uusia ratoja ovat uudet kaupunkiradat, jotka kiertävät Moskovan ja Lontoon keskustoissa sekä kuvitteellisessa Strada Alpinassa, joka hakee esikuvansa Le Mansin moottoriradalta. Mukana on tietysti tuttuja ratoja edellisistä Grid-peleistä sekä oikean maailman ratoja mm. Mount Panorama ja Brands Hatch. Ratoja on suurin valikoima Grid-pelien sarjassa. Joskaan se ei silti ole mikään massiivinen.

Autokanta on laajaa ja vaihtelee luokittain – kuten edellisessäkin Gridissä. Uusi vetonaula-auto on mm. Aston Martin Valkyrie. Autoja on julkaisussa 130 kappaletta 48 eri luokassa. Nämä menevät laajalla skaalalla GT-autoista kuorma-autoihin ja sähköautoihin. Lisää autoista ja radoista näet alla olevalla videolla:

Rataeditori

Grid Legends on korvannut perinteisen Single Race -formaatin Race Creatorilla, joka on totuttua monipuolisempi ja sellainen vapaan ajon tila, jonka toivoisi löytyvän kaikista rata-autopeleistä.

Race Creator mahdollistaa omien kisojen tekemisen kaikilla pelin radoilla, millä tahansa säätilalla ja autoluokalla.

Kisoja voi piristää tekemällä omia muunnoksia ratoihin esimerkiksi lisäämällä esteitä. Kisaeditori pidentänee pelin elinkaarta mukavasti ja on oiva tapa esimerkiksi testata eri auto- ja kisamuotoja.

Todella hieno sadekeli

Graafisesti peli on parantunut yksityiskohtiensa osalta, mutta pelimoottori on sama kuin Dirt 5:ssä ja edellisessä Gridissä – ei siis mikään todellinen next-gen Unreal 5.

Vaikka pelimoottoriin on rakennettu VR-tuki Dirt Rally -pelejä varten, ei Grid Legendsissä ole harmillisesti VR-tukea. Virtuaalitodellisuus kun toimii parhaiten juuri tämän kaltaisissa peleissä, se olisi mielestäni enemmän pakollinen ominaisuus kuin lisäkiva – etenkin kun PSVR 2:kin on tekemässä tuloaan. Nyt jää luu käteen.

Pelin grafiikkamoottoria on päivitetty valaistuksen osalta, ja se näyttää suorastaan kauniilta. Grafiikan uudistuksista kaikkein hienoin on kuitenkin sadekelin ajo. Ajaminen kolmannesta persoonasta on ihan maukasta katseltavaa, mutta todellinen herkkupala löytyy ratin takaisesta ohjaamokuvakulmasta. Kun sataa, auton tuulilasi on autenttisesti märkä ja pyyhkijät swaippaavat lasia todella näyttävästi. Sadekeli on parhaimman näköinen ratin takaa, jonka olen nähnyt sitten Driveclubin.

Sosiaalisuus suuremmassa roolissa

Sosiaalisuus on pelin kolmas tärkein uudistus. Nyt nimittäin kaverit voivat liittyä mukaan toisten kavereiden kisoihin hyppäämällä messiin valikoista Hop-in-tilassa. Tällöin toinen pelaaja korvaa yhden tekoälyvastustajan, ja tulee mukaan haastamaan. Peli tukee laajaa alustojen välistä pelaamista, joten kaikki PS4:stä, Xbox Series X:ään ja PC:lle mahtuvat mukaan samaan sessioon.

Tekoälypelaajista puheen ollen, nyt tekoälykisaajat eivät ole pelkkiä statisteja, jotka vain häiriköivät. Tekoälypelaajat voivat keskeyttää kisoissa, niille voi tulla teknisiä haasteita ja autot on mahdollista rynniä paskaksi. Ominaisuus on hieman pintapuoleinen. Se tuo kuitenkin vaihtelua tavanomaiseen tekoälyä vastaan skabailuun.

Varsinainen moninpeli on kuitenkin hyvin tavanomaista eikä siitä ole mitään uutta tuuletettavaa.

Kannattaako ostaa?

Grid Legends on mukava kilpa-ajopeli, jota on nautinnollinen pelata. Se on kuitenkin Codemastersilta varsin keksinkertainen esitys. Siinä missä Dirt Rally- ja F1-pelit ovat genreidensä suunnannäyttäjiä, on Grid Legends vain yksi uusi mielikuvitukseton peruskilpa-ajopeli massan joukossa. Kyllä tästä riemua repii, mutta aika nopeasti hommaan myös kyllästyy.