Arki saattaa käydä aviomiehille vankilasta. Ympärillä pörrää toinen toistaan mehukkaampia pyydyksiä mutta oman kodin seinien sisällä ei ole seksistä tietoakaan. Näistä asetelmista ammentaa Farrellyn veljesten komedia.
Owen Wilsonin ja Jason Sudeikisin esittämä parivaljakko saa vaimoiltaan viikon aikaa rellestää ja päästää höyryjä ulos. Vaginaa siinä sitten yritetään saada, mutta kuinkas käykään, kun taidot ovat vuosien saatossa ruostuneet… Entä mitä puuhaavat vaimot sillä aikaa kun miehet ovat liesussa? Baseball-joukkueen Dressmann-miehet ovat innokkaina tarjoamassa kainaloa…
Miehet ovat kuin pikkupoikia kun vaimot eivät enää kyttää selän takana.
Elokuvaa vaivaa viime vuosien jenkkikomedioiden perisynti. Pissaa kakkaa tussua ja tissiä – siinä sanat joista dialogi ja kuvasto koostuvat. No okei, eräs kylpyhuoneessa tapahtuva aivastuskohtaus on kyllä tappavan hämmentävä ja tilanteita riittää muutenkin niin kuntosalilla kuin golf-kentälläkin. Tarina hurahtaa kuitenkin kunnolla käyntiin vasta viimeisen vartin aikana. Leuat lonksuvat ja valloillaan on pysähtyneisyyden ilmapiiri. Korttia pelaava kaveriporukka on nähty jo liian monessa elokuvassa.
Mutta kyllä naisiakin urheilulliset miehet kiinnostavat. Kumpi onkaan lopulta voittaja?
Sudeikisin hahmo Fred on idiootin perikuva, jota tekisi aluksi mieli läiskiä kakkosnelosella otsaan ja huutaa että pidä nyt turpasi kiinni. Ihme kyllä, ukon olemukseen tottuu, ja leffan lopussa hänestä jopa pitää. Wilsonin esittämä Rick onkin sitten hillitympi ja väsyneemmän oloinen tapaus. Mallikkaasti pääkaksikon kemia kuitenkin toimii. Jenna Fischer ja Christina Applegate ovat pirtsakoita vaimoja ja hoitavat tonttinsa mallikkaasti.
Kuva on kautta linja terävää ja hyvää, kuinkas muuten. Äänistä ja musiikista ei jäänyt juuri mitään mieleen.
Kuva Blu-rayn kannessa (ks. arvostelun pääkuva) enteili todella pilaantunutta elokuvaa, mutta yllättäen jälkimaku on vain laimean härski. Pidempi versio, noin 1h 45 min, eteni ilman tuskaa. Teatteriversio olisi varmasti osoittautunut tehokkaammaksi paketiksi. Kerran tämän katsoo jos ei muutakaan tekemistä ole, mutta sekoiluklassikon statuksesta ollaan kaukana.
