Muumilaakso on valtavan tumman pölyn peitossa. Muumipeikko havahtuu ja päättää selvittää mistä on kyse. Onneksi lähimaastossa majaileva, kaikkitietävä piismirotta tietää, että kyse on pyrstötähdestä ja maailmanlopusta. Niinpä Muumipeikko pakkaa romut reppuun ja lähtee Nipsun ja vahvasti alkoholinkäytön ammattilaisen näköisen Nuuskamuikkusen kanssa tähtitorniin selvittämään asiaa tiedemiesten kanssa. Onko todellakin maailmanloppu tulossa?
Kaksiulotteisena huopamuumien meininkiä on vaikea seurata, sillä hahmoilta puuttuu varjot.
Muumi ja punainen pyrstötähti 3D palauttaa muumit nostalgiseen 70-luvun huopakangas stopmotion-animaatiomaailmaan. Samalla kokeellinen elokuva on maailman ensimmäinen stomtion-huopakangas 3D-elokuva.
Leffan sujuvuus on niin käsittämättömän kuiva, että ainoa viihde on leikkiä kanssakatsojan kanssa "arvaa kuka ääninäyttelijä" -leikkiä. Repliikit ovat tylsästi kirjoitettu ja ääninäyttely on varsin vaisua.
Elokuvan visuaalinen anti on suoraan 1970-luvun nukkeanimaatioista. Sitä on yritetty nykyiaikaistaa 3D-tehosteella, jonka syvyysvaikutus jää laimeaksi. Leffan lavasteet ovat viimeistelemättömät, ja mm. lasitasot ja sormenjäljet loistavat olemassaolollaan.
Viimeistelemättömyyttä löytyy myös ääniraidasta, jonka puheraita on kuvan kanssa synkassa, mutta äänitehosteraita on n. sekunnin edellä! Soundtrack on karmaiseva, sillä hulluksi tekevä huilumusa saa aivot käymään jo alussa ylikierroksilla ja v%#utuskäyrä nousee tasaisesti leffan edetessä. Tunnusmusiikin esittävä Björk ei myöskään iske ainakaan allekirjoittaneeseen, ja se vain vahvistaa elokuvan korkeakoulun lopputyömaista audiovisuaalista ilmettä.
Muumi ja punainen pyrstötähti on viimeistelemätön versio Tove Janssonin tarinasta, jonka huomattavasti parempi versio tehtiin Japanissa vuonna 1992. Miljoonan budjetti on siis tässä tapauksessa tuhlattu kokonaan harakoille. Ja btw, miksi ihmeessä elokuvan alkuteksteissä on käytetty Indiana Jones -fonttia?!?
KE
