Janne (Jussi Vatanen) on saamaton kolmeakymppiä lähestyvä vätys, jonka työtön arki on laiskuutta täynnä. TV-taso on kasaamatta ja digiboxikin puuttuu. Jannen puoliso Inari (Pamela Tola) haluaa boxin ja antaa miehelleen rahat sellaisen ostoa varten. Janne lähtee kauppaan ja eksyy vahingossa kavereidensa kanssa paikalliseen kuppilaan, jonne rahoista hupenee vitonen. Kuppilakierroksen jälkeen ei rahat enää riitä boxiin ja Inari lyö liinat kiinni. Boxi on saatava tai ero on tapahtuva.
Niinpä Janne kavereineen lähtee roadtripille kohti Rovaniemeä, josta boxi on mahdollista saada. Matkalle tulee kuitenkin yksi jos toinenkin muuttuja, eikä digiboxin hankkiminen olekaan niin yksinkertaista kun voisi odottaa.
Jos digiboxia ei näy kotona seuraavana aamuna, on parisuhde entinen.
Napapiirin sankarit on tarkoitettu komediaksi. Lopputulos on kuitenkin perinteistä suomalaista melankolista draamaa, jossa on ripaus komedian elementtejä. Oikeasti hauskoja kohtauksia leffassa ei ole yhtään, tai ainakaan allekirjoittanut ei edes hymyillyt missään vaiheessa.
Leffaa tähdittää Putous-sarjasta tuttu Jussi Vatanen, Jasper Pääkkönen, Kari Ketonen, Timo Lavikainen, Pamela Tola ja Mia Nuutila. Vatasen ja Tolan roolit ovat selkeästi tärkeimmät ja niissä muhitaan eniten. Jasper Pääkkönen tuo mukanaan vain suloisuutta ja Timo Lavikaisen roolina on tehdä leffasta Helmiä ja sikoja -tyyppisen hauska. Sivuroolit ovat kuitenkin sen verran ulkopuolisia, että niiden vaikutus ei yllä tekemään leffasta hyväntuulista ja hauskaa. Draama vain vie voiton.
Eniten leffassa häiritsi itse käsikirjoituksen perinteisyys. Kyse ei tietenkään ole digiboxista vaan parisuhteesta ja sen hoitamisesta suomalaiseen tapaan. Tätä puuhaa pääsee kokemaan jo arjessa tarpeeksi, joten sen viihdearvo on minimaalista. Lisäksi leffassa ärsyttää Helsingin poikien suuhun istutettu lapin murre, joka kuulostaa huonolta. Se ei vaan toimi jos sitä ei oikeasti osaa.
On selvää että Suomessa leffat tehdään pienellä budjetilla, joten on ymmärrettävää ettei tehosteet voi olla huippuluokkaa. On silti täysin käsittämätöntä että miten elokuvan ainoat CGI-kohtaukset voivat olla kovin keskeneräisen näköisiä. Käsittääkseni Suomessa osataan tehdä kuitenkin myös huippuluokankin animaatioita.
Näin voi käydä kenelle tahansa, varsinkin elokuvahahmoille, jotka ovat erämaassa.
Napapiirin sankarit on leffa josta toiset pitävät ja toiset eivät. Itse en juurikaan pitänyt, mutta se lienee johtuvan siitä että asennoiduin komediaan. Jos olisin asennoitunut draamaan, olisin saattanut jopa yllättyä. Kotimaisen elokuvan ystävälle on Napapiirin sankarit hyvää viihdykettä, mutta mikään mestariteos se ei ole.
Blu-ray -versio pitää sisällään kauniin, yksityiskohtaisen kuvan ja kourallisen ekstroja. Tarjolla on makingoffia ja markkinointimateriaalia. Mitään kovin mielenkiintoista ei niissä kuitenkaan ole.
KE
