Mainos
Yksi rakastetuimpia JRPG-pelejä ilmestyi Pleikka kolmoselle vuonna 2011. Vieläkö toimii Level-5:n ja Studio Ghiblin yhteistyönä syntynyt satumainen peli, Ni no Kuni: Wrath of the White Witch?

Ni no Kuni: Wrath of the White Witch oli rankalla kädellä uudelleen versioitu Nintendo DS:lle Japanissa vuonna 2010 ilmestyneestä Ni no Kuni: Dominion of the Dark Djinn -pelistä. Nyt kahdeksan vuotta alkuperäisen jälkeen ilmestyy remasteroitu versio Ni no Kunista pc:lle ja PS4:lle. Nintendo Switchille ilmestyvä versio on käytännössä sama, kuin PS3:lle ilmestynyt versio. PS3:lla pelin asennus vei n. 22 Gt ja Switchillä Ni no Kuni vie alle puolet siitä. Kompressiota siis on ollut runsaastikin, mutta näkyykö se?

Mainos

Ni no Kuni: Wrath of the White Witch on tarina Oliverista, joka suuren menetyksen myötä, joutuu toiseen maailmaan. Hänen seuranaan on Drippy niminen haltija, joka ennen muodonmuutosta oli Oliverin äidiltä saama nukke. Oudossa maailmassa asuvat henkilöt ja eläimet ovat sielukaksosia Oliverin maailmassa elävien kanssa, ja tämän myötä Oliver aikoo korjata suuren menetyksensä. Taustalla vaanii kuitenkin valtaisan voimakas paha, joten Oliverin matka ei tule olemaan helppo.

Sarjisgrafiikkaa ja japanilaista sielukkuutta

Ni no Kuni on kuvankaunis japanilainen rooliseikkailu, joka syntyi erittäin onnistuneesta Level-5 pelistudion ja rakastetun animaatiostudio Studio Ghiblin yhteistyöstä.

Cell Shading grafiikkatyyliä käyttävä Ni no Kuni istuu parhaimmillaan Studio Ghiblin Henkien kätkemä -elokuvan tasolle. Pelimoottorilla toteutettujen animaatioiden rytmittäjänä nähdään myös käsintehtyä Ghibli-animaatiota.

Rankemmasta kompressiosta huolimatta on äkkisiltään vaikea löytää eroja alkuperäisen ja tämän Switch-version myötä. Pelin musiikit ovat samalla Ghibli-lähteellä pyörivää orkestraalista korvakarkkia ja toimivat edelleen hyvän korvamadon tyyliin. Jos Ghiblin elokuvat ovat vieneet sydämen, on Ni no Kuni sitä samaa upeaa ja runstasta audiovisuaalista maailma, mutta tällä kertaa pääsee itse ohjastamaan tarinaa.

Hyväsydämisen Oliverin tarina on kuin parhaista animaatioista, ja sisältää sekä lasten ja aikuisten teemoja.

Vuoropohjainen taistelu toimii mallikkaasti

Pelillisesti Ni no Kuni kulkee paikasta toiseen seikkaillen, ihmisten ongelmia ratkoen, toisinaan maailmasta toiseen loikkien ja vihollisia vastaan taistellen. Mielikuvituksekkaat viholliset näkyvät kentällä, joten niin halutessaan voi yrittää välttää taistelut tai kiertää vihollisen selän taakse ja saada näin etulyöntiasema.

Taistelut menevät vuoropohjaisen ja toiminnallisen taistelun välimaastossa. Hahmoa voi liikuttaa vapaasti, mutta toimintakäskyt annetaan vuoropohjaiseen tyyliin. Yhdistelmä on simppeli, mutta toimiva.

Kannattaako hankkia Switchille?

Nintendo Switchillä Ni no Kuni toimii todella hyvin. Peli edelleen näyttää ja kuulostaa hyvältä, sillä tämänkaltainen animaatio ja grafiikkatyyli kestää hyvin aikaa. Lisäksi tarina satumaisuudessaan on iätön.

Jos muutama vuosi sitten missasit Ni no Kunin tarinan, ei ole mitään syytä jättää sitä tällä kertaa väliin. PS3:lla alkuperäistä pelanneet eivät Switchillä saa muuta uutta, kuin kannettavuuden, ja se on itsessään riittävän hyvä syy hypätä uudelleen Oliverin ja Drippyn matkaan. Peli oli ja on edelleen yksi parhaista.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Ni no Kuni: Wrath of the White Witch
97 %
Edellinen artikkeliAd Astra -arvostelu – Rauhallinen avaruusseikkailu pohdiskelevalla otteella
Seuraava artikkeliSpyro Reignited Trilogy -arvostelu (pc) – Onko Spyro parhaimmillaan master racella?
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.
ni-no-kuni-wrath-of-the-white-witch-arvosteluJos muutama vuosi sitten missasit Ni no Kunin tarinan, ei ole mitään syytä jättää sitä tällä kertaa väliin. PS3:lla alkuperäistä pelanneet eivät Switchillä saa muuta uutta, kuin kannettavuuden, ja se on itsessään riittävän hyvä syy hypätä uudelleen Oliverin ja Drippyn matkaan. Peli oli ja on edelleen yksi parhaista.