Eletään vuotta 2077 – aikaa sodan jälkeen, jonka ihmiskunta voitti avaruusolioita vastaan. Taistelusta maksettiin kuitenkin suuri hinta kuun tuhoutuessa. Kun muut ihmiset ovat evakoituneet jättimäiselle avaruusalukselle, huoltavat ainoina ihmisinä planeetallamme robootteja mekaanikot Jack (Tom Cruise) ja Victoria (Andrea Riseborough). Rauhallisen arjen rikkoo taivaalta maankamaralle pudonnut avaruusalus, jonka kätköistä Jack löytää todella tutun oloisen naikkosen (Olga Kurylenko).
Oblivion on Tron: Perintö -elokuvan ohjaajan Joseph Kosinskin taidonnäyte maailmanlopun scifistä. Maisemat ovat uljaita, animaatio näyttävää ja Islannin ja Amerikan maisemista revitään kaikki visuaalinen irti.
Leffan tarina käynnistyy viipyilevästi, mutta poikkeuksellisen kiehtovasti. Puolivälin kahden päätwistin jälkeen käsikirjoittajat ovat kuitenkin lähteneet aikaisemmin töistä kotiin, jonka vuoksi kässärin aivan loppupuoli on itsestäänselvyyttä. Elokuvan tunnelma lässähtää viimehetkillä ja kaikki kortit lyödään pöytään ennen kuin olisi ollut tarpeen.
Oblivion on selkeästi Tom Cruisen oma elokuva. 50-vuotias supertähti näyttäytyy lähes poikkeuksetta jokaisessa kuvassa ja miehen naamaan ja sen pieneen poskinäppylään tuleekin varsin nopeasti ähky. Jos Cruisen kuontalo miellyttää tai tuntuu täysin yhdentekevältä, pystyy elokuvan toimintaan ja scifeilyyn kyllä keskittymään huoletta.
Bonusvalikoista löytyy moneen osaan pilkottua making offia, joissa on oikeasti todella kiehtovaa katsottavaa. Kaikki esitellään aina kupla-aluksen tekemisestä, maisemien metsästyksetä tietokonetehosteiden tekemiseen. Allekirjoittanut ei yleensä jaksa bonuksia liikaa kahlata, mutta nyt ne oli kaikki pakko katsoa putkeen.
Oblivion on kaikesta huolimatta yksi vuoden kovimmista Sci-fi-leffoista, ja se kannattaa ehdottomasti katsoa. Kaiken kruunaa M83:n soundtrack.
