Paluu tulevaisuuteen teki DeLorean DMC-12:sta legendan, mutta miksi sitä ei myyty ja valmistaja ajautui konkurssiin?

DeLorean DMC-12 on DeLorean Motor Companyn vuosina 1981–1982 valmistama takamoottorinen urheiluauto, joka on kiinteä osa popkulttuuria. Auton erikoisuuksia ovat ruostumattomasta teräksestä tehty kori ja ylöspäin aukeavat niin sanotut ”lokinsiipiovet”. Kuulostaa mehukkaalta, mutta mikä auton menestyksessä meni vituiksi?

DMC-12 nousi legendaariseen asemaan Paluu tulevaisuuteen -elokuvatrilogian myötä 1980-luvun puolivälissä. Suosion ja Yhdysvaltain valtion tukeman 65 miljoonan dollarin tukipaketin tiimoilta voisi kuvitella, että sporttista urheiluautoa oltaisiin myyty kuin mansikkaa torilla, mutta sen sijaan autoja myytiin vain kourallinen ja DeLorean Motor Company ajautui konkurssiin 25 miljoonan dollarin velkojen kera.

Yksi merkittävä syy oli autovalmistajan taloudelliset vaikeudet. John DeLorean, yrityksen perustaja, sotkeutui rahoitusongelmiensa vuoksi huumekauppaan, mikä johti puolestaan ongelmiin Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n kanssa. Mutta todelliset syyt menestyksettömyyteen olivat autossa itsessään.

Suunniteltu unelmaurheiluautoksi?

Auton suunnittelun lähtlkohtana oli olla menestyvien poikamiesten sporttiauto. Takana piti olla tilaa golfbägeille ja muodoista vastasi italialainen automuotoilija Giorgetto Giugiaro Lotuksen Colin Chapmanin johdolla.

Auton eturenkaissa olleet kevytmetallivanteet olivat pienemmät kuin takarenkaissa, jolloin auton profiili oli seksikkään hyökkäävä. Auton keula oli kevyt painojakaumalla 35/36. Moottoritilassa jyrisi V6-pannu.

DeLorean DMC-12 oli auto, joka oli siis paperilla, mainoksissa, julisteissa ja leffoissa cool, mutta todellisuudessa aivan paska. Ne epäonniset, jotka auton saivat hankittua ennen yhtiön konkurssia saivat kärsiä laadunvalvonnan epäonnistumisesta muun muassa avautumattomien ovien ja irtoavien ikkunoiden muodossa.

Auton ikkunat olivat pienet ja ilmastointi epäluotettava. Autossa tulis siis nopeasti ja yleensä yllättäen todella kuuma. Ajonautinnosta ei ollut tietoakaan.

Ruostumattomasta teräksestä valmistettu kori ja lokinsiipiovet olivat markkinoinnillisesti menestyksekkäitä juttuja, mutta lopulta kaikkia autoa ajaneiden mielestä molemmista ominaisuuksista oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Ovet eivät avautuneet eikä sulkeutuneet luotettavasti, eivätkä ne pitäneet edes vettä. Oli myös optimistista olettaa, että yksittäiset hintelät kaasujouset olisivat jaksaneet kannatella jykeviä ovia luotettavasti. Ovet olivat jo itsessäänkin panavat, mutta ne olivat vielä höystetty painavilla stereokaiuttimillakin.

Myös jo julkaisunsa aikana 1979 auto oli valmiiksi vanhanaikainen. Siinä oli takaikkunan vaakasäleet ja mosaiikkimaiset takavalot, joita oltiin nähty 1970-luvulla jo riittävästi. Se ei herättänyt mielenkiintoa sen ajan muskeliautoihin tottuneissa.

Vaatimaton tekniikka

Vaikka Paluu tulevaisuuteen -leffoissa mentiin näyttävästi ja kovaa menneisyyteen ja tulevaisuuteen, ja auton tekniikka sisällä oli kiehtovan retrofuturistista, oli oikeassa DeLorean DMC-12:ssä kunnianhimotonta tekniikkaa. Se nojasi suurelta osin muiden automerkkien komponentteihin ja konepellin alla olevat 145 hevosvoimaa olivat vaatimattomia. Nollasta sataan DeLorean DMC-12 kiihtyi optimaalisissa olosuhteissa 9,6 sekunnissa. Se ei ole urheiluautolle mikään testosteronisin luku.

Lopussa ei kiitos seiso

Auto oli teknisesti kiinnostava ja sen muotoilu oli futuristinen, mutta nämä seikat eivät riittäneet kompensoimaan muita puutteita. Tuotanto lopetettiin vuoden 1982 lopulla, kun vain noin 9000 autoa oli valmistettu.

Vaikka DeLorean Motor Company meni konkurssiin, DeLorean DMC-12 on säilyttänyt kulttimaineensa. Auton muotoilu ja erikoiset lokinsiipiovet tekevät siitä edelleen halutun keräilykappaleen autoharrastajien keskuudessa. Erittäin hyvin säilyneen auton arvo voi olla noin 50 000 ja 90 000 euron haarukassa.