Mainos

Nainen, jota koston sisäiset demonit kalvavat, päätyy itse demoniksi, joka syö demoneita. Tales sarjan uusin tulokas on synkin tähän mennessä.

Pelissä nuori Velvet Crowe joutuu pikkuveljensä Lapichin kanssa demonien hyökkäämäksi purppurayönä. Velvetin lankomies Artorius pelastaa heidät tuholta samaan aikaan demonivitsaus tuhoaa Velvetin kotikylän tappaen samalla hänen raskaana olevan siskonsa. Vuosia myöhemmin Velvet elää veljensä Lapichin ja lankonsa Artoriuksen kanssa. Artorius on yhä enenevässä määrin poissa ja poissaoleva ja Velvetin harteille jää sairaan Lapichin hoitaminen. Purppurayön palatessa, jotain hirvittävää tapahtuu ja Velvet menettää kaiken, jopa inhimillisyytensä. Palatessaan takaisin ihmisten keskuuteen Velvetiä vie eteenpäin ainostaan koston raivoava purppurahehkuinen liekki.

Mainos

Tales of Berseria on Tales-sarjan 16. pääosa, ensimmäinen osan tullessa ulos Super Nintendolle joskus vuonna lankapuhelin. Tämä älkööt pelästyttäkö mahdollista pelaajaa, sillä Tales-sarjan pelit ovat pääasiassa itsenäisiä.

Berseria sijoittuu samoille mestoille kuin edeltävä osa Tales of Zestiria, mutta sijoittuu ajallisesti edeltävän osan historiaan.

Aikaisempia Tales-sarjan pelejä on värittänyt melkoinen hilpeys tai ainakin keveys tunnelmassaan, ja toki keveyttä on myös tässä Berseriassakin, mutta pääteemoiltaan iloton ja takakireän synkkä Velvet on ihan muusta puusta kuin perus Talesista veistetty.

Kostotarina menetyksineen ja valta-asetelmineen kerrotaan keskusteluin, välianimaatioin ja näiden välimuotona eli skitseinä (eräänlaisia eläviä/animoituja sarjakuvia).

Tarina onnistuu koskettamaan ja koston sokaisema Velvet on uskottava. Eipä hänen matkakumppaninsakaan jää kovin kauas maalista ja keskusteluja on mielenkiintoista seurata. Koko Berserian maailma tuntuu olevan täynnä petosta ja kostonhalua.

Visuaaliselta ilmeeltään Berseria on perus animelookkia, eikä tarjoile sen ihmeempiä erikoisuuksia.

Olin kyllä hämmästynyt kun peli on kuitenkin PS4:llä ja silti osa tekstuureista lähikuvissa on tosi mössöpikselistä ja ruohotkin ovat PC:n Duke Nukem -ajan sprite-grafiikkaruohoja. Onneksi tarina ja taistelut ovat sen verran toimivia, että tuollaiset pikkujutut unohtaa äkkiä.

Tales of Berseria alkaa hitaasti ja alkuunsa aiheuttaa paljon haukotuksia. Niin peruskauraa että suuta alkaa kuivaa.

Sitten kun purppurayö palaa takaisin tapahtuukin jänniä asioita ja peli saa mielenkiintoisen twistin ja motiivin. Tästä eteenpäin peli ilmaiseekin mukaansa ja huomasin pelaavaani huomaamattani tuntikaupalla kerrallaan.

Alkuun tulee tipoittain tiettyjen taistelujen välillä tutoriaaleja jotka opastavat uusin ominaisuuksiin, sekä taistelusysteemin erikoisuuksiin.

“hakkaa-kaikkia-nappeja-live-action-rpg-battle”

Taistelusysteemi tuntuu aluksi melkoisen köyköiseltä “hakkaa-kaikkia-nappeja-live-action-rpg-battle” -systeemiltä, mutta jos vaan malttaa hiukan antaa aikaa kokeiluun niin taistelut ovatkin yllättävän diippiä kamaa.

Artesien (sekä hyökkäykset että loitsut) käyttö ei olekaan niin yksiselitteistä, niitä voi vaihtaa kesken taistelun, kuten varusteitakin. Joka paikassa tuntuu olevan pieniä erikoisuuksia joita viilailemalla hahmosta tulee optimi.

Peli siis sopii myös nippelisäätäjille. Jos ei jaksa paljoa panostaa on taistelut tietty vähän haastavampia ja pelkkä nappien hakkaaminen ei kanna pitkälle.

Kentällä viholliset tallustelevat ihan näkösällä ja törmääminen aiheuttaa taisteluun siirtymisen, eli melko perussettiä tämäkin näin jrpg-maailmassa.

Vihollisia pääsee halutessaan juoksemaan kentällä karkuun tai matsin aikana juostessa laidoille ja odottaen pakomittarin täyttymistä siinä hetki.

Pomotaisteluista ei pääse karkuun matsin alkaessa, ja jos on tullut jatkuvasti juostua vihollisilta karkuun voi pomotaisteluista alkaa harmittaa. Kylmäpäisyydellä on lähes mahdottomaltakin näyttävä tilanne matseissa käännettävissä voitoksi. Tässä on taistelusysteemin hienous.

Musat on ihan sitä perusmenevää animefiilistelyä joka sopii kyllä Tales-sarjaan. Ei mitään yllättävää, muttei mitään rasittavaakaan. Kontrollit toimivat hyvin, tarina on reilun mittainen, animetyyli toimii, tutkittavaa ja säädettävää riittää eli suosittelen lämpimästi JRPG- ja animefaneille.

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Tales of Berseria
79 %
Edellinen artikkeliSuomalainen Next Games kolminkertaisti liikevaihtonsa – The Walking Dead -brändi kultakaivos
Seuraava artikkeliPeliarvostelu: Kingdom Hearts HD 2.8 Final Chapter Prologue
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.