Nostalgiaa uhkuva, huumorilla höystetty Final Fantasy -maailmojen mash-up World of Final Fantasy vetoaa pitkään sarjan parissa pyörineeseen pelaajaan. Kantaako nostalgian voima vai iskeekö ällösöpö chibityyli vasten kasvoja kuin märkä kukkakoristeinen rätti?

Reynn ja Lann, sisarukset Nine Wood Hills -maailmassa, havahtuvat siihen kun heidän maailmansa onkin yhtäkkiä tyhjä kaikista muista. Sisarukset tapaavat mystisen Enna Krosin, joka lähettää sisarukset matkalle Grymoireen metsästämään Mirageja. Enna kertoo sisaruksille, että he ovat olleet ennen Mirage keeperejä. Sisarusten on selvitettävä miksi he ovat unohtaneet niin paljon, kerättävä kaikki Miraget ja siinä ohessa pelastaa Grymoire maailma.

Mainos

World of Final Fantasy upposi meikäläiseen kyllä kuin häkä hämyisessä autotallissa. Pelissä on mukavaa nähdä tuttuja Final Fantasyn pitkän historian varrelta ja aluksi sokerikoomaa aiheuttava chibi-tyyli pisti hiukan kakomaan.

Tyyli kuitenkin alkoi hurmaamaan, kun tajusi miten paljon se viittaa vanhoihin NES- ja SNES-ajan FF-peleihin. Seikkailu alkaa kovin tutuksi käyvästä “Sankari herää tilanteeseen” -muodosta, joka pistää hymyilyttämään JRPG-pelien pitkäaikaisia faneja.

Reynn ja Lann ovat hauskoja hahmoja; Lann energinen ja hieman hölmö poika ja Reynn sarkastinen sisar. Englanninkieliset ääninäyttelijät tekevät oivaa työtä ja huumori välittyy pelaajalle saakka. Sisarusten sanailua saakin seurata pitkin poikin matkan varrella. Heidän mukaansa alkumetreiltä liittyy suoraan Pokémon-muotista puserrettu Tama, joka persoonansa puolesta heilahtelee Reynn ja Lannin välillä.

Matkustusta maailmojen välillä

Pelaaminen koostuu yksinkertaisuudessaan eri maailmojen välillä matkustamisesta, asioiden selvittämisestä ja Mirage-hahmojen keräämisestä. Mirage-hahmot on helpoin ajatella Pokemon/Digimon-hahmoina. Gotta catch ’em all! Mirageja kerätään taistelussa prism-kuutioihin keräämällä. Ensin vahingoitetaan vihollista tarpeeksi, sitten yritetään saada Imprism-komennolla Mirage-kuutioon.

Strategista elementtiä yksinkertaiseen kuvioon tuo se, ettei jokainen Mirage suostu kuutioon pelkällä energian vähennyksellä, vaan jotkut vaativat esim. Poisonin, vain yhden pelaajahahmon, Miragen parantamisen.

Magiaa on kahdeksan eri elementtiä ja Status-muutoksia toiset kahdeksan. Vihollisilla on heikkoutensa ja vahvuutensa elementtejä ja status-muutoksia kohtaan. Eri Mirageja esiintyy eri alueilla ja random-taisteluja tulee kyllä aivan riittävästi.

Taisteluvalikkoja on kaksi, joita voi vapaasti vaihtaa L1-napilla; modernimpi suuntiin perustuva valikko, ja klassinen ruutu joissa komennot. Lisäksi pelissä on kiitettävästi mukana matsien nopeutusnappi ja automaatti. Automaatilla hahmot toistavat viimeksi anettua komentoa, kunnes matsi loppuu. Tämä tekee joistakin random-kohtaamisesta asteen verran siedettävämpiä. Turbo päälle, oikeat komennot sisään ja automaatti laulamaan.

Matkalla kaupungeissa, luolastoissa ja alueilla kohtaa myös NPC-hahmoja, joiden kanssa voi vaihtaa sanan tai pari. Käsikirjoitus on tehty hyvällä maulla kieli poskessa, ja muutamaan otteeseen hahmot rikkovat neljättä seinää, Reynn pian huomauttaessa ettei niin sovi tehdä. Lisäksi tätä JRPG-veteraania naurattaa selkeästi ironisest hahmot jotka ihan tuosta vaan keskellä ei mitään ensimmäiseksi alkavat juttelemaan tuntemattomille esim. siitä miten Poison-tila vie energiaa tasaiseen tahtiin ja sitten hahmo antaa ylimääräiseksi jääneen vastamyrkyn.

Käsikirjoittajat ovat hyvin perillä juuristaan. Pelin maisemat ovat miellyttävää katseltavaa ja useassa kohdassa näkyy Tilt-Shift -tyyppinen grafiikkasuodin, joka saa hahmot näyttämään miniatyyreiltä. Pieniin yksityiskohtiin on kiinnitetty hurmaavan paljon huomiota.

“Pelaaja voi koska tahansa valita, kumpaa sisaruksista kentällä liikuttaa”

Mirageja kun on saanut kerättyä tarpeeksi alkaa strategisointi hahmojen kasaamisen kanssa. Miraget laitetaan Reynn tai Lannin kanssa Stack-muodostelmaan, eli hahmot keikkuvat toistensa päällä. Reynn ja Lann voivat milloin tahansa kentällä muuttaa itsensä Lilikin (pieni) tai Jiant (iso) -muotoon, mutta se muoto missä olet kun matsi alkaa, on se millä matsiin menet. Lilikin ja Jiant muodoille on omat Stackinsa. Lilikin muodossa Reynn ja Lann ovat kasojensa keskimmäiset eli M-kokoa ja Jiant muodossa alimmat eli L-kokoa. Lisäksi on S-koko, jota on esim. sisarusten mukana liikkuva Tama. Stackin hahmojen heikkoudet ja vahvuudet lasketaan yhteen, lisäksi jos hahmoilla on samoja loitsuja, niin nekin kertautuvat. Esimerkkinä kaksi Fire-loitsua eri hahmoilla stackissa muuttuu Firaksi eli Firen vahvemmaksi muodoksi.

Eri aluille on hyvä ottaa mukaan eri elementtien Mirageja, eli suurimpaan osaan Mirage-hahmoja tulee tutustutta pelin aikana. Mirage-hahmot saattavat myös höpistä matkan aikana jotain. Pelikentällä Jiant Reynn ja Lannin kanssa voi vierellä kulkea S-koon Mirage ja Lilikin muodoissa Reynn/Lann voi ratsastaa joillakin L-koon Mirageilla. Lisäksi pelaaja voi koska tahansa valita, kumpaa sisaruksista kentällä liikuttaa. Mirageiden kentällä olo, tai pelaajahahmon vaihto on puhtaasti visuaalinen juttu, eikä ainakaan toistaiseksi yli 20 tunnin peliaikana ole tuonut mitään erikoista, vaihtelun lisäksi.

Peli etenee huumorin keinoin

World of Final Fantasy nojaa paljon huumoriinsa ja keveyteensä. Huumori on pääosin sellaista, ettei aikaisempien osien tuntemus ole tarpeellista. Lisäksi Mirage-hahmoista ja muistakin pelin hahmoista saa lisää tietoa pelin sisäisistä opuksista. Nämäkin lisätiedot ovat yleensä hyvällä huumorilla kirjoitettuja ja joissakin tapauksissa näkyy milloin hahmo on ensimmäisen kerran esiintynyt Final Fantasy -sarjassa.

Pelissä on joitain minipelejä, sekä Stack-puzzleja, joissa pitää mukana olevista Mirageista koostaa alustalle sellainen pino, joka täyttää paino ja elementtivaatimukset. Keveyttä lisää se, että jos matsissa kuolee, joutuu takaisin alun Sylver Parkiin, ilman sen suurempaa rangaistusta. Sylver Parkista pääsee teleportin kautta takaisin kentälle suoraan eri lokaatioihin. Ainoa hetki jolloin Game Over tulee ruutuun, on jos kuolee ns. Pomo-taisteluissa. Tallennus kannattaa aika ajoin, myös sen takia, että teleportit vie yleensä alueen alkuun ja sieltä voi olla pitkä ja Random-matsien täyttämä matka takaisin.

World of Final Fantasy toimii sellaisena kuin se on; paluu juurille, eri FF-pelien mash-upina, nostalgiaa uhkuvilla huumorinkukkasilla höystettynä.

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
World of Final Fantasy
79 %
Edellinen artikkeliPeliarvostelu: Rise of the Tomb Raider – 20 Year Celebration
Seuraava artikkeliBlu-ray-arvostelu: Midnight Special
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.