Peliennakko: Halo 5: Guardians

Kuten Halo Master Chief Collection -kokoelman arvostelusta käy ilmi, on Halo-pelisarjan moninpeli suorastaan legendaarisessa asemassa, varsinkin Microsoftin pelikonsoleilla, sillä olihan Halo 2:n moninpeli suuri osa Microsoftin Live -palvelun syntyä. Odotukset olivat siis korkealla ja pakko todeta, että paskan maku tästä testistä kyllä päälimmäisenä jäi suuhun. Beta kesti peräti kuukauden päivät, joten voisi kuvitella, että pelitunteja betaan olisi uponnut runsaasti. Toisin kuitenkin kävi. Puutumus iski syvälle jo muutaman matsin jälkeen, sillä juuri mikään ei ole muuttunut, eikä edes helvetin hyvin sujuneet rundit jaksaneet paatunutta pelaajaa piristää. 

 

 

Vaikka Halo-pelisarjan ulkopuolella pelikehittäjät ovat uskaltaneet ottaa suuriakin edistysaskeleita moninpelien saralla, tuntuu siltä että 343 Industries pelaa nyt aivan liian varman päälle. Tämä varmastikkin riittää Halo-faneille, enkä heitä siitä syytä, mutta allekirjoittaneelle The Last of Us'in ja Titanfall'n kaltaisten – oikeasti erilaisten moninpelikokemusten jälkeen Halon moninpeli kiinnosti minua yhtä paljon kuin pahasti dementoituneen sukulaisen sata kertaa kertomat tarinat.

 

Pelillisenä uudistuksena Halo esittelee hieman liikkuvamman moninpelispartalaisen, sillä pelaaja pystyy nyt buustaleimaan hyppyjensä päätteeksi, kiipeilemään reunoilla ja väsitelemään liukumalla. Vaikea sanoa näitä uudistuksia todellisiksi uudistuksiksi, sillä monet pelisarjat ovat tehneet nämä jo aiemmin ja esimerkiksi Titanfall'n todella sulavan parkour-mekaniikan, Call of Duty Advanced Warfare'n esittelemän Exo-puvun buustien, ja jopa Evolve'ssa nähtävän jetpackin jälkeen moninpelispartalainen tuntuu muinaisjäänteeltä taistelukentällä ”uusine” kikkoineen. Samoin uutuutena on smart scope, eli ns. rautatähtäin – ominaisuus joka puuttui edelleen Halo 4 -pelistä (2012), vaikka muualla ne on nähty jo esimerkiksi ensimmäisestä Call of Duty'sta (2003) lähtien. Toki tämä ominaisuus ei määrittele moninpelaamista, mutta se on enemmän kuin validi pointti siitä, että ehkä uudistuminen olisi ollut paikallaan jo aikaisemmin, vaikka scifiaseilla soditaankin. Pelin ohjattavuus on hyvä ja itseasissa ihan todella hyvä, mutta se ei riitä erottumaan muista peleistä, jotka ovat reippaasti kehityksessä edellä Haloa.

 

 

Beta on kaunis ja visuaalisesti näyttävä todella hienoine valo- ja räimefekteineen, mutta samalla se ei saavuta lupailtua 60:n kuvan sekuntinopeutta ja pettymyksenä se rullaa vain 720p resoluutiolla. Jos nyt 4 vs 4 -matseissa ruudunpäivitys tuntuu raskaalta kun ruudulla steppailee useampi moninpelispartalainen, onkin hieman huolestuttava ajatella, että mihin 343-pelitalolla on aikaa ennen syksyn julkaisua, jolloin 16:n spartalaisen pitäisi ottaa mittaa toisistaan samanaikaisesti.

 

Beta on beta ja ennakot ennakoita, mutta 343 Industriesin pitää todella tehdä töitä, jotta Halo 5 -moninpeli jaksaa kiinnostaa muitakin kuin Halo-faneja. Saattaa toki olla, että näin ei ole tarkoitettu, mutta se on ajatuksena melko surullinen ja masentava kaikille meille, jotka olemme todella innoissamme uudesta konsolisukupolvesta ja sen tuomista mahdollisuuksista – myös moninpelien saralla.