Mainos
Lähes kaksikymmentä vuotta vanha pelisarja, Ratchet & Clank saa ensimmäisen pelkästään PS5:lle tehdyn osansa, Ratchet & Clank: Rift Apart -pelin. Onko tässä merkkipaalu joka nostaa PS5:n konsolitoteemin kärkeen?

Ensimmäinen Ratchet & Clank -peli julkaistiin vuonna 2002 Playstation 2:lle. Ratchet & Clank -peleissä, pelaaja useimmiten ohjailee Ratchet-nimistä, Lombax-rotuista mekaanikkokarvaturria, joka kuljettaa selässään kuivakkaa ja näpsäkkää huumoria viljelevää pikkurobotti Clankia. Ratchet on omien tietojensa mukaan viimeinen elossa oleva Lombax.

Mainos

Pelit ovat tasoloikkaa ja kolmannen persoonan räiskintää yhdisteleviä, kevyitä ympäristöpohjaisia, puzzleja viljeleviä, 3D-animaatiohenkisiä seikkailupelejä.

Ratchet & Clank -pelit sopivat luonteensa ja sisältönsä puolesta yleensä perheen nuorimmillekin.

Tarinallisesti Ratchet & Clank: Rift Apart sijoittuu sekä vuonna 2013 ilmestyneen Into the Nexuksen ja vuonna 2016 ilmestyneen ensimmäisen Ratchet & Clank -pelin uudelleen visioidun version jälkimaininkeihin. Tarinallisesti Rift Apart on kuitenkin melko itsenäinen pakettinsa, mutta silti täynnä erilaisia viittauksia aiempiin hahmoihin ja osiin, Ratchet & Clankin pariin palaavien iloksi.

Playstation 5:lle ei juuri ison kaliiberin ekslusiiveja ole vielä ilmestynyt. Returnal oli viimeisin iso pelkästään PS5:lle julkaistu peli. Onko paljon odotetusta Ratchet & Clank: Rift Apartista PS5:n kaiken hyödyn imijäksi ja laitteen megamyyväksi keulakuvaksi?

Kilin & Kolin

Pelin tarinassa Ratchet & Clank juhlistavat isolla meiningillä viimeisintä sankarimatkaansa, kun tohtori Nefarious saapuu paikalle, repii ulottuvuudet rikki ja pilaa kaikkien tunnelman.

Toisessa ulottuvuudessa toinen Lombax taistelee keisari Nefariousta vastaan. Ratchet ei siis olekaan viimeinen elossa oleva Lombax.

Kolmikon on yhdessä paikattava rikki revenneet ulottuvuudet ja estettävä Nefariousten tekemästä enempää tuhoa.

Vinku & Vanku

Ratchet & Clank: Rift Apart yhdistelee kolmannen persoonan räiskintää ja tasoloikkaa, sekä paketoi nämä nättiin lähes Pixar-tason reaaliaikaisesti pumpattuun animaatioon.

Pelin edetessä Ratchet ja hänen vastakappaleensa Rivet saavat uusia veikeitä aseita, joista ei mielikuvitusta puutu.

Aiemmissa osissa Ratchetin oli kerättävä erilaisia varusteita, saadakseen uusia liikkumistapoja kenttään. Tässä osassa armeliaasti suurin osa on jo hankittu etukäteen. Uutukaisena pelissä on tarttumisköysi, jolla voi repäistä itsensä ulottuvuusrepeämästä.

Tasoloikkailu toimii suurimmalta osin upeasti. Syvyysvaikutelma on kelpo kunnossa, joten tarkemmatkaan loikkailut eivät vituta, eikä hahmo tipahda kentältä juuri muuten, kuin täysin päättömän huomion kautta. Räiskintä Ratchet & Clankissä on pääasiassa hauskaa. Vaikka vihollisityyppejä ei järjettömän montaa erilaista ole, pikku vivahteita lukuunottamatta. Peli silti pitää variaation puutteesta huolimatta kohtaamiset raikkaana, yhdistelemällä erilaisia viholliskomboja erilaisiin tilanteisiin. Pomotaistelut ovat sopivan mehukkaita ja hyödyntävät hyvin Ratchetin ja Rivetin liikkumista.

Välillä mennään ulottuvuuksien väliin suorittelemaan Clankin kanssa ulottuvuuksien välisiä puzzleja. Lisäksi on myös virustorjuntaa laitteiden sisällä. Näissä kummassakin korostuu ympäristölliset puzzle-elementit, ja niitä on ripoteltu peliin sopivissa erissä.

Rytmitys kentissä seikkailun ja puzzleosuuksien välillä on Ratchet & Clank: Rift Apartissa huippuluokkaa.

Klik & Klak

Paljolti Ratchet & Clank: Rift Apart -pelin pelihetkistä koostuu joko tarinaa eteenpäinvievistä animaatioista tai niitä seuraavista tulitaisteluista. Rift Apartissa taistelut ovat yleensä hyvinkin mukiinmeneviä ja peli onnistuu pitämään sekä tunnelman, että mekaniikkojen puolesta hymyn pelaajan huulilla.

Puzzle-osuudet tuntuvat ehkä pelin köpöisimmiltä osuuksilta. Ne ovat ihan hauskoja, pitkälti kekseliäitä, mutta niiden määrä on vähäinen. Jokainen uusi puzzle esittelee jonkin uuden elementin ja kun pelaaja vihdoin alkaa oppia homman nimen, on Rift Apart ja sitä myöten myös puzzlet pelailtu. Rytmillisesti puzzleosuuksia on juuri sopiva määrä, mutta silti olisin kaivannut enemmän tätä vaihtelua.

Vaikka räiskimiset ihan hauskoja tilanteita olikin, ja osassa hieman nokkeluutta vaativia, oli räiskintäosuuksia suhteessa leijonanosa kaikkeen muuhun verrattuna.

Tirsk & Narsk

Ratchet & Clank: Rift Apart -pelissä parhaiten PS5:n tehot esiin loihtii äärimmäisen upeasti animoitu maailma. Peliä pelatessa ei voi kuin hämmästellä, miten pitkälle on Pleikkari ykkösen polygoniyllätyksistä, saati Commodore 64:n pikseleistä tultu. Peli on kuin pelaisi jotain Pixarin leffaa; sen verran yksityiskohtia, persoonallisuutta ja elämää pelin jokainen pikseli huokuaa.

Animaatiotyyli antaa myös paljon anteeksi. Peliä pelataan säteenseurannan kera 30 fps, mutta se istuu tyyliin kuin tatti kakkaan. Realistisempi ilme voisi aiheuttaa närää ruudunpäivityksen kanssa, mutta yllättävän sujuvalta se tuntuu täysillä grafiikoillakin.

Kevyempää ilmettä on luvassa niille jotka halajaa 60 fps:n perään. Itse en moiseen haihatteluun tältä graafiselta ilotulitukselta suostu lähtemään.

Pelistä tekee upean näköisen yhdistelmä koneen tehoja ja luovia ratkaisuja. Tarkempi sittisontiainen näkee pelin yksityiskohdissa saumoja, mutta niitä huomaa oikeasti vain silloin jos niitä hakemalla hakee.

Pelin ilme, pelaajan johdattelu ja tarkka tieto siitä mihin pelaajan katse vaeltelee tukee pelin upeuden tuntua. Jonkun ajan päästä tähän tottuu ja peli ei näytä niin superupealta enää. Uutudenviehätys katoaa.

Monen pelin eri maailmoista toistavat toisiaan. Tämä on helppo todeta, jos pelaa pelin lähes yhdeltä istumalta läpi – kuten itse pelasin. Pelin graafisen tason huomaa siinä kohtaa uudelleen, kun pelaa jotain vanhempaa, esim PS4-kauden peliä. Ero on kuin yö ja päivä. Tässä suhteessa Ratchet & Clank: Rift Apart on harvinaisen hyvin onnistunut.

Muuten musiikillisesti, puhenäyttelyn puolesta jne peli on sitä samaa kelpo rompetta, kuin edeltäväkin 2016 tehty uusinta visiointi ensimmäisestä Ratchet & Clankistä.

Ihan tosissaan

Onko Ratchet & Clank: Rift Apart se millä PS5 näyttää ylivoimaisuutensta? Tämä riippunee varmaan siitä, minkä suhteen tätä mittaria tarkastellaan.

Mitään uutta mullistavaa Ratchet & Clank: Rift Apartista ei löydy. Peli on sitä takuuvarmaa hittituotetta kuin edellinenkin osa. Paljon mainostettu ulottuvuuksien välillä hyppely on lähinnä temppu, eikä sitä kentissä juurikaan harrasteta. Tarttumisköydellä voi vetäistä itsensä repeämäkohdalle nopeasti. Efekti vastaa sitä kuin Ratchet hinaisi koko maailmaa kohti reikää. Ensimmäisillä ja myöhemmilläkin kerroilla efekti itsessään on pysäyttävä, hämmästyttävä ja jopa vähän suuntaa sekoittava. Loppupeleissä mitään muuta ei tapahdu, kuin se, että Ratchet siirtyy kentässä kohdasta A1, kohtaan A2. Eli noin muutaman metrin matkan. Siinä se suurin osa ulottuvuushyppimisestä, millä on pelimekaanisia merkityksiä. Lopun edestä ulottuvuuksien välillä hyppimiset ovat lähinnä tarinankerronnallisia juttuja. Ei siis mitään uutta auringon alla.

Ratchet & Clank: Rift Apart on oiva ja sujuva seikkailupeli, joka kelpaa sekä nuorille että aikuisille huumorinsa ja hyvän meininkinsä puolesta. Valitettavasti siitä jäi silti sellainen fiilis, että kyseessä on vain yksi jatko-osa lisää, eikä mitään kovinkaan mullistavaa, saati PS5 mahdollisuuksia esittelevää 3D Audiota ja kevyitä dualsense-mausteita unohtamatta.

Jos pitää Ratchet & Clank -peleistä, ja tällaiset keveät (ja lyhyehköt) seikkailut maistuvat, on Rift Apart takuuvarmaa viihdettä. Ehkä juuri takuuvarmuuden vuoksi peli ei juuri ota riskejä, mikä on sääli.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Ratchet & Clank: Rift Apart
80 %
Edellinen artikkeliBlack Ops Cold War:n Warzone:n 4. kausi esitellään torstaina
Seuraava artikkeliDread Hunger on uusi ja huijauspainotteinen indiepelihitti Among Us:n hengessä
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.