Mainos
Rölli-peikosta (Allu Tuppurainen) on tullut jo vanha. Hän asustelee Rollokylän vanhusten puoliskolla, joka on osa vanhaa sirkusta. Sirkuksenjohtaja on ilkeämielinen tirehtööri (Mikko Leppilampi), joka haluaa itselleen legendan mukaan luvattua kultaa. Kapuloita tirehtöörin rattaisiin pistää kuitenkin pieni Juurakko-tyttö (Linnéa Röhr), joka kuulee Rölli-peikolta miten epäreilut historian kirjat ovat olleet.
Rölli ja kultainen avain on toistaiseksi viimeinen Rölli-leffa, jonka Matila Röhr Productions on päättänyt tehdä. Jatkossa Rölli-tarinoita saatetaan toteuttaa animaatioina, mutta live-elokuvien aika alkaa vetelemään loppusuoraa, Allu Tuppuraisenkin jo eläköityessä.
Rölli ja kultainen avain on yllättävän kova kotimaiseksi elokuvaksi. Sen tarina on riittävän moniulotteinen, jotta se jaksaa kiinnostaa. Se kuitenkin sortuu välillä väsähtelyyn, jonka vuoksi kiinnostus harhailee. Varsinkin ylipitkät lauluosuudet ovat kovin puuduttavia. Muutama lauleskelu lyhennettynä alle minuuttiin olisi ollut vielä jees, mutta nyt ainakin 50 % elokuvasta on uudelleensovitettua kasari-Rölli-laulantaa.
Elokuvan päärooleissa nähdään kovia suomalaisia tähtiä, jotka jostain syystä näyttelevät pahasti yli. Teatterimaisuus toki sopii tyyliin, mutta sitä on noloa katsella elokuvassa. Eikö esimerkiksi Leppilammen rooliin olisi voitu palkata joku oikeasti vanhempi herra ja näyttelijäintöitä tehdä uskottavammin? Amerikkalaiset lastenelokuvatkin sentään näytellään huomattavasti uskottavammin ja silti ne uppoavat lapsille. Nyt aikuiskatsojille ei tule mitään syytä katsoa leffaa toistamiseen tai välttämättä edes loppuun.
Kotimaisessa elokuvassa harvoin käytetään CGI-animaatiota ja set-extensioneita kuten Rölli ja kultainen avain -elokuvassa. On ilo nähdä miten tehokkaasti Turun Kakolan maisemat on korvattu seesteisellä metsämaisemalla ja miten saumattomasti lavasteet uppoavat digitehosteisiin.
Vauva-animaatiohahmot ovat kuitenkin aivan eri maailmasta, sillä ne näyttävät karmeilta. Animaattoreiden olisi syytä harjoitella vielä reilusti hahmoanimaatiota, tai sitten pätkät pitäisi motion capturettaa.
Lisämateriaaleista löytyy perushuttua, joista mielenkiintoisin on n. 30 minuuttinen näin tehtiin -dokumentti. Olen itsekin ollut Turussa tämän leffan lavasteissa vierailulla, jonka vuoksi dokkari oli tavallista mielenkiintoisempi.
Rölli ja kultainen avain on hyvä lastenleffa, mutta aikuiset se karkoittaa järkyttävällä ylinäyttelemisellään ja loputtomilla laulukohtauksillaan.
Mainos
