Mainos
Saints Row tulee täysin nollatuista lähtökohdista tuottamaan avoimen maailman koomista räiskintää laajoilla muokkausvaihtoehdoilla. Mutta riittävätkö paukut vuoden tapaukseksi?

Saints Row on Volitionin kehittämä pelisarja avoimen maailman toimintaseikkailupelejä. Pelit kertovat villin Third Street Saints -jengin tarinoita.

Ensimmäinen osa julkaistiin jo vuonna 2006 PS3:lle ja X360:lle. Jatko-osia pukkasi aina vuoteen 2015 asti, mutta sen jälkeen sarja on pitänyt hiljaiseloa jäätyään auttamatta GTA V:n ja muiden avoimien toimintaseikkailujen jalkoihin.

Mainos

Nyt on jälleen uuden alun aika. Uusi peli kantaa pelkkää Saints Row -nimeä, ja se lähestyy pelaajia astetta maanläheisemmin. Nyt eletään ihmisten maailmassa ja toimitaan ihmisten parissa ilman mörököllejä. Vitsit ovat silti oleellinen osa Saints Row -elämystä.

Tarina – onko sillä edes väliä?

Ilmeisesti tällä kertaa sillä on vähän väliä. Nyt tarinaan on nimittäin panostettu aiempia osia enemmän. Saintsin jengi tiedostaa olevansa rikollisjengien eliittiä ja haluaa nyt kaiken hyödyn siitä irti. Niinpä rikokset ovat suurempia ja hyvinkin tutun oloisia esimerkiksi Fast & Furious -elokuvista.

Päähenkilöitä, eli Bosseja voi luoda ja tallentaa useita. Miehiä, naisia, muunsukupuolisia tai vaikka örkkejä.

Mekaniikat varsin konsoliset

Pelin tärkeintä toimintaa on ampua, hyppiä ja ajaa erilaisilla ajoneuvoilla.

Aloitetaan räiskintämekaniikoista. Ne ovat konsolilla pelattuna varsin käteen sopivat. Hahmo juoksee kuten odottaa sopii. Kameran kääntö on soljuvaa ja hahmo on Assassin’s Creed -pelien tapaan melko nopea ja notkea.

Ampumisen avuksi saa joko vajaan tai täyden tähtäystuen GTA Onlinen ja Red Dead Redemptionin tapaan, joka helpottaa elämää varsin paljon ohjaimella pelattaessa.

Autolla ajaminen on sen sijaan härskiä arcadea maailman epärealistisimmilla ajo-, painovoima- ja kolarifysiikoilla. Edes GTA-tasoista ajamista ei siis kannata odottaa. Autoilla ajaminen on kuin pelaisi Mario Kartia.

Kaikkea voi muokata; hahmoa, autoja ja aseita.

Pelaaminen on kuitenkin yleisesti soljuvan kivaa epärealismista huolimatta. Ja sehän on tärkeintä.

PS5:n Dualsense-ohjainta hyödynnetään ainakin tätä kirjoitettaessa varsin maltillisesti vain tavallisten värinöiden osalta. Ohjain kyllä rätisee kun räiskitään, mutta kunnollinen haptisuuden ja mukautuvien liipasinten käyttö olisi myös ollut kiva lisä.

Graafisesti karkkinen

Grafiikka uudessa Saints Row -tapauksessa on ajoittain varsin näyttävää. Valot etenkin erottuvat edukseen. PS5 ja XBSX pystyvät tuottamaan peliin 1080p-resoluutiolla säteenseurannalla lasketun ambient occlusionin, joka parantaa pelin valojen ja varjojen realismia.

Peli tukee myös suurempia resoluutioita aina 4K-kokoon asti sekä 30:n ja 60:n kuvan ruudunpäivitystä. Grafiikkaa saa säätää poikkeuksellisen paljon konsoleilla.

Itse hahmomallit ovat kuitenkin vielä edellistä sukupolvea – tai jopa PS3-aikaa. Red Dead Redempiton 1:ssä taisi olla paremmat hahmoanimaatiot.

Oman hahmon saa kuitenkin muokata roolipelitapaan ihan minkälaiseksi Kratosiksi tahansa, eikä vaatteitakaan tarvitse pitää lainkaan jos nudismi on oma juttu. Myös tissien ja käyrän kokoa voi säätää mikropeniksestä keskikokoiseen lerssiin. Valinnan varaa riittää niin karvoituksessa kuin rusketusraidoissakin.

”Onko nyt oikea hetki näyttää munaa?” On, jos siltä tuntuu.

Kannattaako ostaa?

Saints Row on hauska avoimen maailman toimintapeli. Se toimii oivana välipalana tulevaa GTA 6 -peliä odotellessa ja ensimmäisenä ihan uutena kolmannen persoonan avoimen maailman pelinä nykyisen sukupolven pelikonsoleille.

Saints Row kärsii toistosta ja pienestä pelimaailmastaan. Pelattavuus on kuitenkin Just Cause -henkistä hauskaa ja viihdettä saa yllinkyllin.

Mainos