Kesällä katsojien tietoisuuteen tuotu Narcos-sarja vihjaili trailer-videoissaan lupaavasti huumerikollisuudesta kertovasta sarjasta, joka kertoisi Pablo Escobarin ja muiden Medellin-huumekartellin tarinan. Tai oikeastaan vähän laajemmin, sillä Narcos ei rajoitu vain Pablo Escobariin kumppaneineen, vaan koko Kolumbian kattavaan huumebisnekseen ja sen vaikutuksiin sekä lieveilmiöihin, niin kantaväestön osalta kuin etenkin Yhdysvaltojen reaktioon huumeongelman levitessä meren yli. Jos lupaukset trailerissa olivat kovia, vähintään yhtä kova on itse kymmenen jakson mittainen ensimmäinen tuotantokausikin.
Narcos-sarjan kiistattomimpana päähenkilönä nähdään Pablo Emilio Escobar Gaviria, jota Wagner Moura näyttelee hätkähdyttävän kovalla tunteenpalolla. Pablo Escobar on ehkä maailman tunnetuin huumerikollinen, mutta samalla hän on köyhistä oloista tullut perhettään rakastava aviomies ja perheenisä, joka on valmis auttamaan köyhiä ja parantamaan Kolumbian oloja. Jos Pablo itse tuntuu ristiriitaiselta keskushahmolta ja lähes liiankin epätodelliselta sarjan keskeiseksi pahikseksi, on hyvä muistaa Narcos-sarjan perustuvan tositapahtumiin ja todellisiin hahmoihin.
Escobarin johtaman huumekartellin toiminta alkaa jo 1960-luvun puolelta, kun kokaiini siirtyy ensin Perusta Kolumbiaan ja sieltä vauraammille maille Miamiin, Yhdysvaltoihin. Tästä alati kasvava rikollisuus herättää maan valtaapitävät, ja laajamittainen huumerikollisuutta vastaan käytävä taistelu ei olekaan enää vain itse Kolumbian asia. Tapahtumat eskaloituvat niin roisto- kuin poliisipuolellakin kuin kilpavarustelussa konsanaan, ja jännityksen kertoimet korottavat panoksiaan jakso jaksolta.
Narcos on monella tapaa ainutlaatuinen tai vähintäänkin harvinaislaatuinen sarja. Paitsi että se kertoo tapahtumista yhtäältä rikollisten kuin poliisienkin silmin (Langalla– eli The Wire -sarjan tapaan), Narcos värittää tapahtumia oikealla arkistomateriaalilla, luoden menoon mukaan tietynlaista dokumentaarisuutta. Tunnetta lisää myös sarjan keskeisen huumepoliisin, Steve Murphyn (Boyd Holbrook) äänellä kerrottu tarinan taustoitus. Yhdistelmä on mielenkiintoinen, mutta se onnistuu kääntämään sarjan ajanjaksoista johtuvan haastavan rytmityksen voitoksi.
”Narcosin meno tuntuu välillä niin hurjalta ja uskomattomalta, ettei tällaista touhua uskoisi todeksi, ellei se pohjaisi vahvaan historiaan”
Epätavallista on myös sarjan tapa käyttää espanjan kieltä hahmojen puheessa. Kolumbialaiset puhuvat aidontuntuisesti omaa kotimaistaan, kun vastaavasti amerikkalaiset puhuvat tietenkin englantia. Yleensähän niin leffoissa kuin sarjoissakin saadaan kuulla lähinnä hassua korostusta englannista, kun oikean alkuperäiskielen käyttö olisi amerikkalaiskatsojille syystä tai toisesta liian hankalaa.
Kymmenen jakson ajan Narcos kertaa paitsi Escobarin, myös huumekartellien muiden jäsenten toimintaa ja elämää Kolumbian pöyristyttävän isossa huumebisneksessä. Rauhanomaista meno ei ole rikollisten keskinäisessäkään elämässä ja ruumiita tehtaillaan hurjaa tahtia. Osansa saavat niin roistot kuin poliisit että syyttömät siviilit. Narcosin meno tuntuu välillä niin hurjalta ja uskomattomalta, ettei tällaista touhua uskoisi todeksi, ellei se pohjaisi vahvaan historiaan. Valitettavasti tämänkaltainen ruumita tuottava huumerikollisuus on tätäpäivää yhä edelleen latinalaisessa Amerikassa.
Narcos vaikuttaa katsojansa myös komealla kuvauksellaan, jossa näyttelijät osaavat hommansa ja vakuuttavat katsojansa aitoudellaan. Vähäeleinen taustamusiikki ei kokskaan nouse erityisen suureen rooliin, ja ehkä juuri tästä syystä se tuntuu niin upealta, kauniilta ja paikoin suorastaan haikealta alleviivatessaan tiettyjen kohtien tunnelmaa.
Tarinallisesti Narcos pitää otteessaan aivan viime sekunneille asti. Sarja ei paljasta korttejaan etuajassa, joten jännityskerroin on korkea monessa suhteessa. Kuten jo mainio Oz (Kylmä rinki) aikoinaan opetti, edes kertojaäänen hengissä selviytyminen ei ole välttämätöntä. Kuka vaan voi kuolla Narcosissa ja monesti näin tapahtuukin juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Sarja ei ole kuitenkaan pelkkää kuolemaa ja synkistelyä, sillä kauden aikana nähdään myös toivonpilkahduksia paremmasta ajasta. Samalla toisaalta tuntuu ristiriitaiselta sekä ihailla että toisaalta toivoa Pablo Escobarin kiinni jäämistä tai jopa kuolemaa, sillä Wagner Mouran esittämä rooli vakuuttaa niin monella tavalla. Jos jotain, Escobar oli karismaattinen kansan mies, perheestä puhumattakaan.
Narcos on ehdottomasti tämän vuoden kovimpia sarjoja ja ylipäätään viime vuosien merkittävimpiä tulokkaita. Toivoa sopii, että luvattu kakkoskausi pitää tason yhtä korkealla.
