Mainos
Wolfenstein-pelisarjalla on väkevä paikka fps-räiskintäpelien maailmassa. Pelisarjan kolmas peli, Wolfenstein 3D oli osana ensimmäisen persoonan ammuntapelien syntymisessä. On sanomattakin selvää, että fluidista pelimekaniikastaan ja rehellisestä macho-pullistelusta tutun sarjan uutukaiselle asettuu kovat ennakko-odotukset.

Wolfenstein: Youngblood on Machine Gamesin toteuttama yhteistyömoninpeliräiskintä, jossa aiempien Wolfenstein-pelien sankari B.J. ”Blow Job” Blazkowicz on kaapattu natsien toimesta 1980-luvun kuvitteellisessa Pariisissa. Blazkowiczin aikuiset tyttäret Sophia ja Jessica lähtevät natsijahtiin pelastamaan isäukkonsa. Koska neitokaisilla ei ole isänsä kaltaisia lihaksia ja siilitukkaa, joutuvat he hyödyntämään yli-inhimilliset kyvyt antavia endorankapukuja.

Mainos

Co-op-Wolfensteinia – kuulostaa täydelliseltä!

Co-op-yhteistyömoninpelit ovat mitä parhainta viihdettä. Mikäs sen siistimpää kuin pistää kaverin kanssa hynttyyt yhteen, napata samalla hieman olutta ja räiskiä pahiksista isoilla aseilla emmentaalia. Teoriassa asia juuri meneekin näin, mutta Wolfenstein: Young Blood onnistuu kädettämään koko tämän täydellisen asetelman typerillä pelimekaanisilla ratkaisuillaan.

Aloitetaan vähäpätöisimmästä nurinasta, eli hahmoista. Koko Wolfenstein-pelisarjan pohja-ajatuksena on ollut, että pelaaja on 1980-luvun Arnold Scwarzeneggerin kaltainen lihapää, joka lahtaa pahikset, eli natsit nippuun isoilla aseilla ja alleviivaa vähä-älyisyyttään moukkamaisilla one-linereillaan. Tästä on revitty sitten niin suurta viihdettä, että B.J.-hahmo ja Wolfenstein-pelit ovat luokassaan ikonisia klassikkoja.

Nyt näin ei ole. Elämme feminismin kukoistusaikaa, joten Bethesdakin on joutunut muuttamaan sisältöstrategiaansa tasapuoliseksi. Päähahmoina nähdään nuoret, sievät naiset. Vaikka osa Wolfenstein-pelaajista onkin itse nuoria naisia ja heille samaistumiskynnys on nyt mahdollisempi, on valtaosa pelaajista edelleen keskivartalokummukkaita nörttimiehiä, joille larppaus Schwarzeneggerinä on tärkeä osa Wolfenstein-kokemusta. Osalle pelaajista tämä saattaakin olla jo kynnyskysymys. Pelihahmon sukupoli olisikin ollut tämän vuoksi itse kiva valita.

Noh, tämän unohtaa kohtalaisen helposti, sillä peli toimii silmistä kuvattuna fps-rymistelynä. Omaa vartaloa ei näe tulituksessa ja välivideot voi halutessaan skipata. Kuten sanottu, tämä oli se vähäpätöisin miinus.

Niin paljon huonoa

Miinuslista jatkuu surullisena. Aloitetaan Bethesdan urposta ratkaisusta tuoda suoraviivaiseen putkiräiskintään puolivapaita alueita roolipelielementein ja pyörittää pelaajaa niissä toistuvasti uudelleen. Onko tämä nyt uusi Surge, Destiny, Assassin’s Creed tai The Division leimillä toteutuksella?

Pelaajalla on Wolfenstein: Youngbloodissa hahmon kehitystasolevelit, joiden avulla tiettyjä vihollisia kukistellaan. Pelialueita on kourallinen, joissa voi edetä vain oman tason mahdollistamia alueita kerrallaan. Tämän jälkeen on palattava tukikohtaan, päivitettävä hahmoa ja otettava toimeksi seuraavasta alueesta pieni palanen, johon mahdollisesti levelit riittävät.

Jos pelaaja lähtee kokeilemaan onneaan astetta suuremman levelin vastustajien kanssa, joutuu pelaajakaksikko nopeasti perumaan aikeensa, sillä suuremmman levelin vastustajat ampuvat yhdellä ammuksella pelaajan kuolonkorinoihin. Omat ammukset ovat myös täysin tehottomia ko. könsikkääseen.

Eikä tässä vielä kaikki. Osa vihollisista on verhoutunut suojaliiviin, joka hajoilee vain tietyntyyppisiä ammuksia käyttämällä. Vaihtoehtona ovat joko neliöt ammukset tai kapeat ”raita-ammukset”. Jos kourassa on väärä tussari, ei vihollinen kärsi vahinkoa lainkaan.

Tämän tyyppiset urpoilut suoraviivaisessa räiskinnässä ovat ärsyttäviä ilon ja nautinnon pilaajia. Wolfenstein: Youngblood olisi voinut olla hauska cooppiräiskintä putkimaisine kenttineen kaverin kanssa edeten, mutta nyt se on jonkinlainen roolipeliyrmyke, joka ei tiedä itsekään mistä tuli ja mihin on menossa. Pelikokemus ei hyvästä räiskintämekaniikasta huolimatta ole nautinnollinen, sillä tarinakin on turhake.

Pahinta kaikessa on palaaminen vanhoille pelialueille, joissa kaikki jo ammutut viholliset ovat uudelleen respawnanneena. Looppaus on tylsää, lannistavaa ja pelihalut tappavaa.

Olimme Respawnin pelitoimittaja Juha-Matti Lepänhaaran kanssa tätä arvostelukappaletta pelatessamme ensimmäisen kerran valmiit lopettamaan kahden tunnin jälkeen ja sitten seuraavana päivänä tunnin pelaamisen jälkeen ja sitä seuraavana jälleen tunnin pelaamisen jälkeen. Peliin kyllästyy jokaisella pelikerralla tunnissa. Se kertonee jotain siitä, miten ”kivaa” cooppia Wolfenstein: Young Blood on.

Onpa Wolfenstein: Youngbloodissa jotain hyvääkin. Pelin grafiikka on paikoitellen todella näyttävää. Etenkin räjähdyksistä aiheutuvat kipinät ja partikkelitehosteet ovat maukasta katsottavaa. Äänet ovat myös laadukkaita ja pelimekaniikka sitä tuttua smoothia Wolfensteinia. Ne eivät vain tällä kertaa riitä koska peli itsessään on tylsä.

Toinen mielipide

Mutta koska tätä arviota pelasi kaksi henkilöä, haluamme kuulla myös toisen mielipiteen. Mitä sanoo Jusku?

”Wolfensteinin pointti on aina ollut se, että natseilta nirri pois mahdollisimman monella eri tavalla, nopeasti ja näyttävästi. Aracdemässäilyn kontrollit ovat olleet huippuluokkaa jo hyvän aikaa, ja ammuskelu on helvetin tyydyttävää alati vaihtuvissa, mielenkiintoisissa puitteissa. Tarina on pöyhkeää ja niin sen pitääkin olla. Näyttämö on katettu, joten miksi hyvää muuttamaan?

Hyvän muuttaminen gluteenittomaksi, mauttomaksi ja ilkeän väriseksi on nykyään trendi, eikä Wolfenstein: Youngblood ei ole poikkeus. Pelissä melkein kaikki on sotkettu paidalle ja pesuaine loppu. Ainut hyvä asia pelissä on se, että sitä ei tarvitse pelata, jos ei halua.”

Kannattaako ostaa?

Wolfenstein: Youngblood on Bethesdan taidonnäyte siitä, miten Wolfenstein sössitään Fallout 76 -pelin tapaan. Tylsä pelattavuus, toisto ja älyttömät ylivoimaiset vastustajat eivät jaksa pitää intoa yllä edes co-oppina pelattaessa. Wolfenstein: Young Bloodin hankintaa ei voi suositella täysihintaisena. Jos Bethesda ottaa palautteista vaarin ja muuttaa peliä maukkaammaksi, voi sitä kuikuilla vuoden päästä erinäisistä tarjouksista.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Wolfenstein: Youngblood, Kristian Eloluoto
46 %
Wolfenstein: Youngblood, Juha-Matti Lepänhaara
20 %
Edellinen artikkeliTänään tv:stä toimintaelokuva, jonka nimestä tuli kahakkaa Paramountin ja Disneyn välille
Seuraava artikkeliEuro Truck Simulatorin parhaat modit – mitä kannattaa asentaa ja mitä ei?
Kirjoittaja on Respawn.fi-sivuston päätoimittaja.
wolfenstein-youngblood-arvostelu-bethesda-pilasi-ikonisen-raiskintapelisarjanWolfenstein: Youngblood on Bethesdan taidonnäyte siitä, miten Wolfenstein sössitään Fallout 76 -pelin tapaan. Tylsä pelattavuus, toisto ja älyttömät ylivoimaiset vastustajat eivät jaksa pitää intoa yllä edes co-oppina pelattaessa. Wolfenstein: Young Bloodin hankintaa ei voi suositella täysihintaisena. Jos Bethesda ottaa palautteista vaarin ja muuttaa peliä maukkaammaksi, voi sitä kuikuilla vuoden päästä erinäisistä tarjouksista.