Mainos

Nelihenkisen perheen uudesta kotikaupungista muuttuu helvetin esikartano. No Escape vie katsojan perheellisen pahimman painajaisen pariin.

Jack Dwyer (Owen Wilson) on amerikkalaisinsinööri ja kahden suloisen tyttölapsen onnellinen isä. Hänen työpaikkansa päättää pistää pillit pussiin Teksasissa, mutta tarjoaa Jackille pikkupomon pestiä (oletettavasti) Kambodžasta. He päättävät kokeilla duunia ja muuttavat Aasiaan, hyvin erilaiseen ympäristöön.
 
Alku näyttää lupaavalta paratiisimaisine ympäristöineen, mutta kaikki muuttuu seuraavana aamuna. Jack saa aamuostostensa päätteeksi koetella juoksu- ja kiipeilytaitojaan, kun terroristit päättävät hyökätä kaupunkiin satapäisen armeijan voimin, agendanaan teloittaa kaikki turistit ja valkoihoiset. Jack ja tämän vaimo (Lake Bell) joutuvat nappaamaan tyttärensä kainaloihinsa ja lähtemään henkensä uhalla mahdollisimman kauas uudesta kodistaan. Mutta miten, kun kaikki paikat on pullollaan terroristeja?
 
 
No Escape – Ei pakotietä on perheellisen aikuiskatsojan pahin painajainen. Se kertoo erittäin intensiivisen tarinan oman perheensä pelastamisesta terroristien ikeestä, tuntemattomilla kulmilla. Toinen toistaan pahemmat kuumottavat tilanteet pitävät pulssin jatkuvasti 170 lyönnin kieppeillä minuutissa, antaen katsojalle vain muutaman kunnollisen suvannon. Jännitys on intensiivisintä ja aidointa pitkiin aikoihin.
 
Itse en ole mikään Owen Wilsonin fani, mutta No Escape:ssa mies on hyvä. Hänet on varmasti valittu rooliinsa ulkonäkönsä perusteella, sillä hän näyttää perusjenkiltä, mutta omaa vaalean tukan, joka erottuu aasialaisista kuin salaatinrämmäle hampaasta. Wilson on todistanut draamanäyttelijän kykynsä jo monta kertaa ennenkin, joten näyttelijäintyön onnistuminen ei yllätä. Silti miehen yllä leijuu komedianäyttelijän vahva leima. Syynä mm. se, että tämä on Wilsonin ensimmäinen draamarooli sitten vuoden 2001.
 
 
En tiedä miten lapsettomat ihmiset No Escapen kokevat. Ehkä toimintaleffana, ehkä jännärinä? Jälkikasvuja, etenkin tyttären tai tyttäriä omaaville katsojille leffa kuitenkin uppoaa takuulla ilkeänä painajaisena. Perheellinen katsoja saa kuivailla kämmeniään tuon tuosta ja miettiä jatkuvasti, miten itse kussakin kusessa toimisi. Varmaa on kuitenkin se, että No Escape on parempi leffa, jos on itse vanhempi.
 
Thaimaassa kuvattu elokuva ei kerro katsojalle, mihin leffa tarkalleenottaen sijoittuu. Siinä puhutaan osittain thaimaata, mutta yksityiskohdat, etenkin lopussa viittaavat voimakkaasti Kambodžaan. Niinpä leffan traileri aiheuttikin todellisen mellakan Kambodžassa, joten sen levittäminen ja esittäminen jouduttiin kieltämään maassa kokonaan. Enkä ihmettele – Kambodžaan matkailua se ei ainakaan edistä.
Mainos