Gran Turismo 7 -arvostelu – Erinomaisen laadukas!

Nyt vihdoin on koittanut se aika, jota on odoteltu 2010-luvun loppupuoliskolta asti. Gran Turismo 7 on valmistunut ja valmis viemään kaikki vapaa-aikasi tunnit.

Gran Turismo -pelisarja on Playstation-konsolin tärkein autopelisarja ja samalla kenties maailman tunnetuin ja arvostetuin ”autosimulaattori”-pelisarja. Oikeasta simulaatiosta Gran Turismo 7 -pelin osalta voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin simulaatiohtavasta tuotteesta on kyllä kyse.

Alkuperäinen Gran Turismo löi kaikilta PS1-pelaajilta leuat lattiaan, sillä autokattaus oli aikaansa nähden yli-inhimillisen suuri. Samoin replay-uusinnat oltiin oikeasti ohjattu näyttämään visuaalisesti huikeilta ja kaikkia niitä satoja autoja pääsi tuunaamaan mielensä mukaan. Jatko-osat laajensivat kokonaisuutta entisestään, joten ei ihme, että GT:lla on paikkansa automiesten sydämissä.

Nyt vuorossa on pelisarjan seitsemäs osa, joka korjaa ne virheet, joita ohueksi välimalliksi oikeastikin suunniteltu Gran Turismo Sport aluksi teki.

Pelattavuus ja pelitilat

Gran Turismo 7:n pääpelitilana on tietysti uratila. Se alkaa heti pelin loppumattoman pitkän intron jälkeen, jota siivittää japanilainen kikkelirokki. Uratilassa ostetaan tuttuun tapaan vanha käytetty kinneri, jolla lähdetään sunnuntaikisoihin voittamaan rahaa.

Tämän jälkeen peli esittelee kahvilan, joka on itse asiassa koko pelin sydän. Kahvilaan tulee menü, joka ei tarjoa ruokavaihtoehtoja, vaan ruinaa pelaajalta eri asioita. Nämä kun on toteutettu, tulee uusi menü, jossa on lisää vaateita. Palkkioksi pelaaja saa suorituksista uusia autoja sekä historiatietoa ja muuta knoppifaktaa kyseisistä voittoautoista.

Pikkuhiljaa uran edetessä peli avaa lisää asioita kartalle. Näitä ovat mm. uusien autojen kauppa, autojen varaosaliike, autotuunaamo, Scapes-valokuvaparatiisi sekä monta muuta hauskaa – ja ei niin hauskaa oheistilaa, kuten autokoulu, jota on grindattava, päästäkseen ajamaan paremman luokan kisoja.

Yksi pelin uusista tiloista on Music Rally, joka esitellään ennen kuin peli on edes latautunut Pleikkarille. Music Rallyssa ajetaan erinäisten hittibiisien ”tahtiin” – käytännössä temmon määräämän ajan puitteissa rataa pitkin, vastustajia ohitellen. Mitä pitemmälle pääsee biisin aikana, sen kovempi kisa-keke pelaaja voi todeta olevansa.

Moninpelin eteen on tehtävä töitä

Moninpeli ja kaksipeli avautuvat vasta noin 4–5 tunnin pelaamisen jälkeen, kun riittävän monta kahvilan ruokalistaa on ahmittu. Moninpeleissä on tarjolla perinteikästä avoimen suunnittelun aulaa että jaetun ruudun kaksinpeliä. Saman sohvan mättöjä mikään ei voita, joten tämän ominaisuuden olemassaolosta ei voi kuin olla kiitollinen.

Sport-tila palaa GT Sport -pelin tavoin. Tässä kisamuodossa ajetaan ennakkoon aikataulutetuissa kisoissa herrasmiessäännöin.

Ennen kisoihin pääsyä on vannottava kiven, kannon, isoäidin ja omaisuutensa kautta, että pelaaja ei perseile radalla. Jos näin tapahtuisi, pelaaja joutuisi luultavimmin ikuiseksi maalitauduksi Japanin kaduilla. Ollaan siis kiltisti, hyvällä urheilu- ja olympiahengellä!

Piilomainonta se auton tiellä pitää

Niin huikea peli kuin Gran Turismo 7 onkin, niin ei voi olla hämmästelemättä japanilaisen autoteollisuuden piilomarkkinointia, joka on ”lipsahtanut” pelin ensimmäisten tuntien sisältöön voimakkaasti mukaan.

Siinä, missä alkuperäisissä Gran Turismo -peleissä pelaaja joutui tuunaamaan käytettynä ostamaansa Toyota Terceliä mufflereiden, raikkareiden, putsareiden, iskareiden, puslien ja nippojen osalta siihen kuntoon, että Sunday Cupista alkaa tulla voittoja, jää Gran Turismo 7:n käytettyjen autojen aloitusosuus varsin pieneksi.

Peli tarjoaa heti ensimmäisissä kisoissa auliisti palkinnoksi japanilaisia kaupunkihybridejä – pieniä uusia tila- ja ekologisuusihmeitä, joita sitten ylistetään kahvilaisännän toimesta oikein olan takaa. Tämän johdosta pelaaja alkaa automaattisesti ajattelemaan, että oispa rahkaa ja tuollainen Honda Fit Hybrid vain helvetin kiva itselläkin, koska sillä voittaa kisoja ja polttoaineen kulutus on lähes nollissa. Ei se kaunis ole, mutta vitun hyvä.

Vasta viiden tunnin grindaamisen jälkeen peli alkaa suosittelemaan myös muita – ja oikeasti kiinnostavia autoja, mutta kehut ovat paljon maltillisempia ja tieteellisempiä.

Myös historialla on suurempi rooli esimerkiksi ranskalaisten ja jenkkiautojen esittelyssä. Sillä kyllähän japanilainen peliteollisuus aina kotimaista autoa suosittelee, jos siihen kerran globaali mahdollisuus on. Jos Gran Turismo olisi suomalainen peli, siinä suositeltaisiin taatusti Saabia ja Uudessakaupungissa valmistettavia Mersuja sekä Pilkingtonin autolaseja.

Haptinen tunne

Koska Gran Turismo 7 on Sonyn tuottama peli, se luonnollisesti tukee Dualsense-peliohjaimen haptisia ja mukautuvia ominaisuuksia. Ja yllättävän hyvin.

Ajaminen tuntuu koko ajan käsissä. Se, mihin rengas tiessä koskettaa tuntuu joko hienoisesti tai kunnolla. Pikkukivet ja töyssyt tunnistaa, mutta kanttareet värisevät jo sitten ihan kunnolla, sillä puolella peliohjainta, jonka renkaat kanttaretta koskettavat.

Mukautuvat liipasimet ovat hienoisemmassa roolissa. Vasen tatti imitoi jarrua ja se jäykkenee puolivälissä painamista. ABS-jarrujen nakutus tuntuu samoin kuin oikeassakin elämässä. Joskin varovaisemmin kuin WRC 10 -rallipelissä. Oikea liipasin on kaasun vaste ja eniten se nakuttaa auton spinnatessa.

Siisteintä ohjaintuntumassa on se, että värinät ovat jokaisella yli 400:lla autolla erilaiset!

”ABS-jarrujen nakutus tuntuu samoin kuin oikeassakin elämässä”

Entäs ratti?

Vaikka Dualsense-hommat ovatkin siistejä, ei Gran Turismo olisi mitään ilman rattia. Rattituntuma on se, jolla pelattaessa peli on parhaimmillaan. Ajonautinto on todellakin nautintoa. Auto reagoi juuri kuten odottaa. Virheistä saa syyttää vain kuskia.

Grafiikka on kaunista, muttei parempaa kuin GT Sportsissa

Vaikka Sony mainostaakin Gran Turismo 7:n omaavan uskomattoman next-gen-grafiikan, näyttää itse peli ajon aikana täysin identtiseltä vuonna 2017 julkaistun Gran Turismo Sportin kanssa.

Totta kai uusia asioitakin on lisätty, kuten dynaaminen sää, kastuvat ja kuivuvat ajolinjat, loiskuvat lätäköt ja säteenseuranta. Säteenseuranta on tosin aktiivinen vain ja ainoastaan replay-uusinnoissa, Scapes- ja valokuvatiloissa sekä kahvilassa ja autonäyttelytiloissa.

Uuden sukupolven graafinen estettiika esitetään käytännössä kaikkialla muualla kuin itse pelin ja kilpa-ajon yhteydessä.

Videolaatua voi painottaa joko vikkelyyteen tai säteenseurantaan. Näitä painotuksia kannattaa harkita sen mukaan, miten läheltä tv:tä katsoo ja mitkä ovat tv:n ominaisuudet. 4K:n hyödyt tulevat noin metrin päästä tv-ruudusta tai isolta tykiltä pelattaessa. 60p:n ilot näkyvät tietysti kaikilla ruuduilla.

Kuulostaa kalliilta

Gran Turismo 7 kuulostaa ylemmän keskiluokan viihdetuotteelta. Valikoissa soi musiikkia laidasta laitaan, mutta pääsääntöisesti tunnelmaa luodaan hienostuneilla sävelmillä.

Mukana on tietenkin myös japanilaisille ominaiset fuusiojazz-renkutukset, jotka eivät välttämättä toimi aivan yhtä hyvin Ariana Granden, Dr. Bombayn ja JVG:n tuotantoihin tottuneiden korviin. Ymmärrämme Respawnin toimituksessa, jos BMG-äänet menevät nopeasti nollille.

Käyttöliittymän vahvistusäänet ovat tuttuun GT-tyyliin rasittavia kimeitä kalahduksia, jotka alkavat nopeasti ärsyttämään.

Itse pelin äänet ovat kuitenkin maukkaampia. Vaikka jarrustus- ja sutimisäänissä olisi parannettavan varaa, ovat moottorisoundit ainakin kotiteatterilla kuunneltuna ihan mureita.

Peli tukee myös PS5:n 3D-äänitehostetoimintoa, joka osaa tätä tukevilla kuulokkeilla kaiuttaa ääntä eteen, taakse sekä ylös ja alas. Itse en huomannut kuuloketestissä mitään maagista, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö keinotekoinen tilaääni jonkun toisen korvissa toimisi.

Kannattaako ostaa?

Gran Turismo 7 on lähes täydellinen autopeli. Se tarjoaa autoihmiselle rajattomasti riemua kilpailemisen, tuunaamisen, graafisen suunnittelun, valokuvaamisen ja tavoitteellisen pelaamisen saralla.

Gran Turismo 7:ssa on kaikkea, mitä autopelaaja voi himoita, paitsi avoimen pelimaailman cruisailua ja automiitit mahdollistavia bensa-asemakokouksia, joissa retostella Bemmeillä ja Audien uusilla levikesarjoilla sekä takalasitarralla, jossa lukee ”Naukuu kovemmin kuin tyttöystäväsi sängyssä”. Moninpelipuolella on kyllä vapaa aula, joka on tehty tätä varten, mutta eihän se Forza Horizon -miittejä päihitä.

Miinuksena mainittakoon vielä kankeat valikot ja pakolliset, hidastempoiset historialuennot, mutta itse ainakin koin nämä kaikki mielenkiintoisina.

Gran Turismo 7 on autopelaajille pakkohankinta, olipa pelikoneena sitten PS5 tai PS4. Graafista eroakaan ei kannata pelätä, sillä molemmat versiot on optimoitu mahdollisimman identtisiksi.