Helldivers 2 -arvostelu – Laukea helvettiin kuin Casper Van Diem

Helldivers 2 on jatko-osa 10 vuoden takaiseen hittiräiskintään, joka ei pelkästään paranna entisestä.

Voit myös kuunnella arvostelun audioversiona tästä:

Ensimmäisen Helldivers-pelin arvostelun voit lukea täältä. Kymmenen vuotta sitten kuvailin kokemusta näin:

”Onneksi Helldivers tarjoaa neljän pelaajan yhteistyöpelin samalla sohvalla: Voi morjens, tytöt ja pojat kuinka helvetillisen hauska peli Helldivers onkaan neljän kaverin illanistujaisissa. Se edustaa yhteistyöpelien ehdotonta huippua ja on todella epätodennäköistä, että kaaottiseen toimintaan turtuisi. Tehtävät kestävät aina muutamasta minuutista peräti puoleen tuntiin ja pidemmissä tehtävissä tuskanhiki puskee pintaan jokaisella.”

Mikä on siis muuttunut ja kuinka Super-Maata ”suojelevat” patriootit koittavat ennaltaehkäistä vaarat tappamalla ne sukupuuttoon, ennen mahdollista hyökkäystä Super-Maahan?

No, ei juuri mikään mutta samalla kaikki. Peli ei ole enää isometrisestä kuvakulmasta kuvattu twin-stick-shooter, vaan nyt ollaan siirrytty hahmon olantakaiseen näkymään ja löytyypä kaikista aseista myös ensimmäisen persoonan moodi, vaikka peli ei tätä pelaajalle kerrokaan. Samalla Helldiverit osaavat nyt kiipeillä esteitä. Ja vaikka hyppiä he eivät osaa, pystyy esteiden kapuamisella saavuttamaan korkeammat asemat vihollisilta suojautumiseen.

Tällä kertaa mukana ei ole vain ötököitä, vaan nyt mahdollisena uhkana Super-Maalle on myös robotit.

Kuvakulmanvaihdos kadotti pelistä terän

Valitettavasti samalla kun kuvakulma muuttuu, on pelistä kadonnut se jokin. Alkuperäisen Helldiversin ohjattavuus ei ollut täydellinen, mutta se oli riittävä. Nyt meno on valitettavan kankeaa – ja etenkin hiiri+näppis-kombo tuottaa tuskaa. DualSense ohjain haptisilla triggereillä on ns. FTW.

Toinen asia joka muuttuu, on se mikä rankaisee eniten. Pelissä ei ole enää neljän pelaajan moninpeliä samalla sohvalla, ja juuri tämä oli se tekijä, joka erotti ensimmäisen osan massasta. Nyt pelaaja voi toki kutsua botit avukseen yksinpelissä tai edelleen suunnata sotaan verkossa muiden helldivereiden kanssa.

Pakko olla verkossa

Kuten ajankuvaan kuuluu, on peli verkkoon sidottu kuten edeltäjäkin. Julkaisun lukuisat verkkopeli-ongelmat aina pelien muodostumisesta palkintojen avaamiseen ja takaisin imeytyviin kranatteihin ovat sietämättömät eikä niitä voi antaa anteeksi.

Pelin hintalappu on myös kokenut korotuksen ja ennen niin miellyttävä 20 euroa on nyt 40 euroa, vaikka pelattavaa on saman verran, vain eri muodossa. Tämän päälle peliin on ilmestyneet mikromaksut. Pelin sisäinen in-game-kauppapaikka muistuttaa, että lisää euroja saa antaa tekijöille, jotta kreduja saa nopeammin – kuinkas muutenkaan. Kuulemma vain yksi ase on pay-to-win-luokkaa, mutta devaajien mielestä tämä on ok.

Kannattaako ostaa?

Kuulostaa kamalan kriittiseltä? Tiedän. Fakta vain on se, että alkuperäinen Helldivers oli loistava moninpelikokemus ja kakkososa jättää kylmäksi.

Ei sillä, se on komea peli grafiikoiltaan ja huumori on edelleen läsnä, mutta pelattavuus, tekniset ongelmat ja paikallisen moninpelin puute rokottavat pisteitä. Vinkkinä vielä loppuun, että jos valittavana on PC- tai PS5-versio, pelaa Pleikkarilla. Ei kahta kysymystä.