Nämä remake-elokuvat olisi pitänyt jättää tekemättä – 8 huonointa remakea

Elokuvien uudelleenfilmatisointi ei ole uusi idea, mutta 2000-luvulta alkaen sitä on tehty enemmän kuin koskaan.

Nyt remake- ja remasterointiprojektit ovat suurta myös videopeleissä, joten 1980, ja 1990-luvuilla syntyneiden viihdetarjonnassa on paljon toistoa lapsuudesta.

Esittelemme nyt muutaman elokuvan, joiden remake-versio veti vesiperän, eli oli kaikessa kamaluudessaan vain ala-arvoista kamaluutta.

Clash of the Titans (2010) – 3D-konversio

Alkuperäinen Jumalten taistelu ei sekään ollut mikään elokuvataiteen merkkiteos – päin vastoin – mutta sen uudelleenfilmatisointi 3D-konversiona oli pohjanoteeraus. Sen sijaan, että leffa oltaisiin kuvattu oikeasti Avatarin tavoin stereoskooppisena, studio vaati, että leffasta tehdään 3D-versio jälkeenpäin. Näin kriitikko arvioi elokuvaa Respawn.fi:n ensi-ilta-arviossa:

”3D näyttää tällä kertaa hyvältä, tosin vain noin joka kolmannen kuvan osalta. Kaksi kolmesta kuvasta on joko liian heiluvia käsivarakauvauksen takia tai liian tiiviitä erikoislähikuvia. Näiden takia leffan seuraaminen kolmiulotteisena on todella raskasta silmille ja varsinkin väsyneenä alkaa uni painamaan silmänahkaa varsin tehokkaasti.”

Dumbo (2019)

Disneyn animaatioklassikoiden uudelleentuotannot näytelmäelokuviksi ovat olleet lähes poikkeuksetta todella hyviä. Dumbon osalta homma meni kuitenkin vituralleen, sillä elokuvan tarina käännettiin pois eläinhahmoista ja siirrettiin lasten tarinaan. Vaikka elokuva on koskettava ja sympaattinen, ei se yllä lähellekään alkuperäisen animaation tasolle.

Godzilla (1998)

Osa meistä muistaa, miten Puff Daddy, eli Puffy, tai siis P. Diddy ja lopulta Diddy lurautti Come With Me -biisinsä Godzilla-remaken tunnarina, sillä se soi leffan julkaisun aikoihin koko ajan radiossa ja MTV-kanavalla. Biisi oli suosittu, mutta leffa oli aivan paska.

Vaikka alkuperäinen vuoden 1954 leffa ei ollut aivan viimeistellymmästä päästä, sen Godzilla-hahmo oli se, joka sai kulttimaineen. Kun Hollywood-remake julkaistiin, näytti Godzilla enemmän T-Rexiltä, kuin merten hirmuliskolta.

Ghost in the Shell (2017)

Ghost in the Shell on legendaarinen manga-sarjakuva, josta tehtiin vuonna 1995 animaatioleffa. Animaatio menestyi, koska se oli uskollinen alkuperäisteokselleen.

Vuonna 2017 Ghost in the Shell sai Hollywood-käsittelyn, jossa kaikista hahmoista tehtiin japanilaisten sijaan valkoihoisia amerikkalaisia. Tämä ratkaisu aiheutti kulttuurisen omimisen someraivon, joka johti siihen, ettei leffa saanut odotettua yleisöä.

Muumio (2017)

Alkuperäinen Muumio vuodelta 1932 sai mainion remaken vuonna 1999. Se toi mukanaan CGI-vallankumousta elokuvateollisuuteen ja osoitti, miten huikea seikkailu saa uutta potkua tietokoneanimaatioista. Brendan Fraserin roolisuoritus oli sympaattinen, joten leffa poiki myös jatkoa.

Vuonna 2017 Universal inspiroitui Marvelin menestyksestä ja päätti käynnistää vanhan Hirviöt-saagansa uudelleen. Tämä alkoi Tom Cruisen tähdittämästä Muumio-remakesta.

Yksi asia, jota Universal ei ottanut huomioon, oli se, että oman Hirviöt-saagansa hahmot eivät olleet yhtä kiinnostavia ja rakastettuja entuudestaan kuin Marvelin ja DC:n vastaavat. Homma meni käteen ja kaikki panostus meni markkinointiin itse elokuvan käsikirjoittamisen sijaan.

K-12-kamaluudet

Kun Hollywoodissa hoksattiin, että K-16-ikärajalla varustettuja elokuvia käydään katsomassa määrällisesti vähemmän kuin K-12-ikärajalla, päättivät ”viisaat” miehet kabineteissaan, että nyt käännetään kaikki kovat K-16-leffat lapsille sopiviksi.

Yksi näistä oli uusi Total Recall (2012) sekä vuoden 1987 klassikosta raiskattu Robocop (2014). Molemmista leffoista väännettiin sanitoidut versiot, jotka olivat sekä alkuperäisten leffojen fanien että näitä näkemättömien mielestä helvetin tylsiä.

Liian aikainen ja tylsempi remake

Kun leffa tehdään lähes tuoreeltaan alkuperäisen ilmestymisen jälkeen uudelleen, voidaan nähdä, miten laiva uppoaa silmien edessä. Yksi tällainen esimerkki on Oldboy (2013).

Alkuperäinen, vuonna 2003 valmistunut japanilainen Oldboy on monen mielestä lähes täydellinen elokuva. Oldboyn 10 vuotta myöhemmin julkaistu amerikkalainen versio oli tunnelmaltaan vain puolikas kokemus, jota ei olisi tarvinnut tehdä näin pian vain siksi, että alkuperäinen oli supersuosittu Aasiassa ja Euroopassa.