Life is Strange on kolmannen persoonan interaktiivinen tarina joka yhdistelee kevyitä aivopähkinöitä, tarinaan vaikuttavia valintoja sekä ajan manipulointia. Se julkaistiin aluksi episodimaisesti kuten Telltalen seikkailupelit. Nyt kun kaikki viisi osaa on ulkona, julkaistiin paketti kokonaisuudessaan.
Life is Strange kertoo Max Caulfield -nimisen teinitytön tarinan. Max palaa kotikonnuilleen opiskelemaan ja huomaa yllättäen pystyvänsä kelaamaan aikaa ja muuttaa tapahtumien kulkua. Kaiken minkä Max näkee ja kokee, voi hän käyttää hyödykseen. Kelaamalla aikaa taaksepäin ja samalla käyttäen oppimaansa hyväksi, voi Max muuttaa tapahtumien kulun mieleisekseen.
Suurin osa pelin aivopähkinöistä perustuukin ajan kanssa kikkailuun. Aikamanipulaation lisäksi Max harrastaa valokuvausta, joka tarjoaakin sivupuuhaa pääjuonen ohelle. Max voi tutkia päiväkirjastaan kuvia ja koettaa paikkallistaa oikeat tapahtumat sekä tallentaa ne polaroidille. Vaikka itse valokuvaaminen tapahtuu vain nappia painamalla, on kuvauskohteiden etsiminen mukavaa puuhaa.
Life is Strange sortuu kuitenkin liialliseen kädestäpitämiseen, eikä seinä tule koskaan vastaan. Aikamanipulaatioon perustuvat aivopähkinät tarjoavat kuitenkin enemmän pohdittavaa kuin Telltalen suosimat reaktiotestit joten pisteet siitä.
Teinitytön poikkeuksellista elämää kuvaavana pelinä Life is Strange on kieltämättä erikoinen tapaus. Se vangitsee todella hyvin pelaajan mukaansa, sukupuolesta riippumatta, ja käsittelee todella arkoja aiheita hyvällä maulla.
Peli sijoittuu Arcadia Bayn pikkukaupunkiin joka on kuin kevennetty versio Twin Peaksista. Pelin tunnelma muistuttaa myös kovin Twin Peaksia, se on koko ajan kaunis, mutta samalla jännittynyt.
Max voi tutustua kaupungin asukkaisiin sekä muihin opiskelijoihin. Ääninäyttelyyn onkin panostettu graafista ilmettä enemmän ja se kannattaa. Vaikka Life is Strange on ihan riittävän hyvän näköinen, ei se loista efekteillään tai hahmon mallinnuksellaan. Ääninäyttely on taas asia erikseen ja muiden asukkaiden kanssa juttelee mielellään ja halu oppia lisää Arcadia Baysta kasvaa keskusteluiden myötä expotentiaalisesti.
Musiikit ovat huippuluokkaa ja tarkkaan valittuja, mukana on esimerkiksi José Gonzáles, Foals ja Mogwai. Indie-soundtrack sopii peliin ja tunnelmaan loistavasti.
Episodimainen julkaisu onkin varmasti ollut oikea valinta pelille monestakin syystä. Pelinä Life is Strange on niin hidastempoinen, että yhden episodin pelaaminen kerralla riittä mainiosti, eikä episodin loppujen koukuista ole painostamaan uuden episodin aloittamiseen heti perään. Samoin budjetin parantuessa pelaajien ostaessa jo julkaistuja osia, paranee pelin tekninen jälki myös loppua kohden.
Life is Strange on ehdottomasti pelaamisen arvoinen kokemus. Se käsittelee arkoja aiheita ja tarjoaa hyvinkin erilaisen pelikokemuksen. Muut julkaisijat halusivat peliin päähenkilöksi miehen, mutta Square Enix tyytyi käsikirjoittajan visioon ja hyvä niin. Jopa reilu kolmekymppinen partanaama pystyy yllättävällä tavalla samaistumaan Maxin college-elämään ja sen tuomiin haasteisiin yliluonnollisen puolen rinnalla. Arcadia Bayn tapahtumat kiinnostavat aidosti vaikka pientä potkua käsikirjoitus kaipaisikin.
