Urbaani sanakirja määrittlee frontside ollien seuraavasti: "Suihinotto. Käytettiin ensimmäisen kerran Robinin singlessä Frontside Ollie. Esim. …sivuosaan Tommi jäi: sen sisko veti yllättäin täydellisen frontside ollien". Se tarkoittaa kuitenkin myös rulalautahyppytemppua, jota päästään ruuvaamaan viidennessä, Tony Hawkin nimeä kantavassa skedepelissä.
Tony Hawk's Pro Skater -pelit kuuluivat allekirjoittaneen teini-ikään voimakkaasti. Opin tuntemaan skedettämisen salat, nolliet ja frontside olliet lähes paremmin lajia oikeasti harrastavat ikätoverini. Skippasin kuitenkin Haukka nelosen ja palasin viidennen osan pariin suurella varauksella, mutta innostuneisuudella.
Kuten muista ennakoistakin oli luettavissa, epäonnistuu Haukka vitonen ensivaikutelmassaan niin pahasti, että heikompaa oksettaa. Peli nimittäin sisältää ensikäynnistyksessään vain kenttäeditorin ja tutoriaalimoodin. Jotta itse peliin pääsee käsiksi, on ladattava kohtuuton 7,5 gigan suuruinen päivityspakkaus. Se avaa pelin kaiken sisällön – joka tietysti on lukittuna pääpelimoodia varten.
Aluksi pelaajalle opetaan skeittaamisen perusteet ollieiden, grindausten ja altaiden muodossa. Vanha virtuaalirullalautailija on kuitenkin nopeasti kotonaan ja esim. allekirjoittaneen selkäruodosta löytyi tatsi sekunnissa. Aikoinaan analogitatteja ei kuitenkaan juuri ohjaimissa näkynyt, joten huomasin pelaavani ristiohjaimella. Kontrollit ovat siis vanhat tutut ja erittäin hyvin omaksuttavissa uusillekin rullailijoille. Pientä hiomista tosin kaipaisi etenkin jarrutteluun, seinään törmäyksiin ja hitaasti rullaamiseen.
Itse pääpelimuoto on täysin samanlainen kuin aiemmissa Tony Hawk's -peleissä. Yhdessä kentässä on suoritettava kaikki sen pyytämät temppuvaatimukset ja kerättävä tietty määrä tehtävätähtiä. Vasta sitten pääsee seuraavalle tasolle. Tasoja on kahdeksan ja ne sijoittuvat aiempien pelien tavoin varastoihin, biitseihin, kouluun yms. paheksuttaviin paikkoihin.
Tehtävät koostuvat kerättävistä esineistä ja tähtihaasteista, jotka ovat alusta alkaen todella haastavia. Pelaajan tulee näissä suorittaa erilaisia yhteen trikkiin perustuvia aikahaasteita, joiden kanssa kämmenet hikoavat todella raivokkaasti. Kun sitten joskus jossain onnistuu, on voittamisen tunne mahtava, mutta pääasiassa kokenutkin haukkaaja elää turhautumiskierteessä.
Joissain haasteissa pelaajan on kerättävä mahdollisimman paljon pisteitä, ennen kuin pää turpoaa liikaa ja lopulta räjähtää.
Graafisesti viides Toni Haukka on kuitenkin järkyttävä pettymys. THPS 5 pyörii lähes PS2-tasoisella grafiikalla ja tuo ikäviä viboja muinaisista videopeleistä. Pelin kehitystiimille olisi pitänyt ehdottomasti antaa vuosi lisää kehitysaikaa, sillä onhan grafiikalla nykypäivänä jo todella suuri merkitys. PS3:n Skate-pelit näyttivät vuosia sitten THPS5:ttä sata vuotta uudemmilta.
Grafiikan rumuutta on peitelty sarjakuvatehosteella, joka luo hahmoille ääriviivat. Tekstuurit ovat kuitenkin valokuvapohjaisia, eikä mikstuura toimi pätkääkään.
Parasta uusimmassa Haukassa on kuitenkin se sama pieni luovuuden hiekkalaatikko, joka aikoinaan kakkosessakin allekirjoittanutta koukutti – kenttäeditori.
Pelaaja voi luoda pienen, keskikokoisen tai suuren skeittipuiston ja virittää sen täyteen mieleistään vaneeria ja rautakankea. Aikaa kenttien suunnitteluun voi käyttää paljonkin, mutta parhaat ja samalla typerimmät kentät syntyvät humalaisessa breinstormauksessa.
Tony Hawk's Pro Skater 5 on korjauspäivityksen jälkeen ihan kelvollinen rullalautailupeli, toimivine kontrolleineen, haastavine sisältöineen ja hauskoine kustomkenttineen. Pelinä se on kuitenkin vanhentunut ja grafiikoiltaan katsaus menneisyyteen. Peliä olisi pitänyt uudistaa roimasti enemmän. Pelkkä verkkopelin lisääminen yksinpelin sekaan ei ole riittävä uudistus aiempiin, joten nyt se jää helposti hyvin keskinkertaiseksi ja bugiseksi konsolialustapäivitykseksi, vaikka tekemistä pelissä paljon onkin.
