Tennis on mitä hauskinta oikeassa elämässä, mutta kuka jaksaa innostua lajista niin, että sitä jaksaa jauhaa vielä konsolillakin? Onko Tennis World Tour 2 muutakin kuin pelkkää pallon ja mailan virtuaalinylpytystä?
Tennis World Tour 2 Complete Edition -tennispeli tuo maailman tennishuiput PS5:lle tennissimulaation muodossa. Mutta mitä siis onkaan tennis?
Tennis on kahden pelaajan (kaksinpeli) tai kahden kaksihenkisen joukkueen (nelinpeli) pelaama mailapeli, jossa pelaajat lyövät palloa verkon yli vastustajan puolelle.
Tennis sai syntynsä Englannissa 1800-luvun puolivälissä. Lajia harjoitettiin aluksi englanninkielisissä maissa, yläluokan keskuudessa. Nykyisin tenniksen tärkeimpiä kilpailuja ovat ammattilaisten grand slam -turnaukset, maajoukkueiden Davis Cup sekä olympialaisten tenniskilpailut. Ja nyt tietenkin nämä Pleikkarin cupit.
Tennis World Tour 2 -pelissä mukana on yli 40 maailman kovinta tennisneppailijaa, joihin lukeutuvat muun muassa Roger Federer, Rafael Nadal ja Stanislas Wawrinka. Jokaisella pelaajalla on oma pelityylinsä, mikä on huomioitu pelikehittäjän mukaan pelissä tarkasti. Tähän on vaikeaa itse ottaa kantaa, sillä en ole seurannut kovinkaan tarkasti Federerin ja Nadalin kyynärliikehditää. Uskotaan nyt kumminkin.
Tennis World Tour 2 Complete Edition sisältää paljon pelimuotoja ja moninpelin, jota ilman peli olisi täysin sieluton.
Respawnin Kristian ja Juhani ottavat videolla toisistaan mittaa tenniksen muodossa. Harmillisesti Pleikkari jätti keskustelut taltioimatta… tai no, ehkä parempi niin.
Mailoja ja mekkoja tutuilla areenoilla
Tennis World Tour 2 nojaa realistiseen tennikseen tarjoamalla pelaajan leikkikentiksi oikean maailman tennisareenoja sieltä sun täältä. Näitä ovat muun muassa Madrid Open -kisojen Estadio Manolo Santana ja Gerry Weber Open -kisoista tuttu OWL ARENA sekä Roland-Garrosin kentät Philippe-Chatrier, Suzanne-Lenglen ja Simonne-Mathieu. Mukana on myös neljä eri pelistadionia Lontoosta ja Melbournesta.
Kaikkiin kenttiin on mahdollista päättää oma pinnoite. Joko kova sininen, kahiseva nurmikko, urheilukentän kumimatto tahi parketti. Jokaisella pinnalla on omat eroavaisuutensa, jotka vain kaikkein eniten pelin sisällä olevat pelaajat huomaavat.
Pelaaja voi myös rakentaa oman hahmonsa kohtalaisen suppealla editorilla. Kaikkien hahmojen naamat ovat jostain syystä perin erikoisia, joten lopputuloksena on aina jonkinlainen Toxic Avenger -hahmo.
Tenniskyynärpää ekana iltana
Tennis on tennistä. Vasen tatti liikuttaa pelaajaa. R2 pohjassa ukkeli tai akkeli ottaa juoksuaskelia ja hengästyy. Risti, neliö, ympyrä ja kolmio ovat erilaisia lyöntejä ja nappia pohjassa pitämällä iskuun tulee enemmän voimaa, mutta vähemmän tarkkuutta. Siinä se.
Peli nojaa fysiikkaan ja oikeaan ajoitukseen sekä tähtäämiseen. Pelaaminen on simppeliä, kuten tenniskin, mutta varsin turhauttavaa. Ei siksi, että peli olisi erityisen kankea, vaan siksi, että pelaaminen on niin taktiikkaa vaativaa, että se vaatii hermoja.
Pelin voi siis sanoa olevan mekaniikoiltaan oikeinkin onnistunut simulaatio, mutta hauskuus on siitä kaukana. Siinä, missä aikoinaan vanhoilla konsoleilla pelaamani tennispelit olivat arcademaisuudessaan melkein yhtä kivaa ajantappoa kuin oikea tennis, on Tennis World Tour 2 liian simulaatiomainen ollakseen nautittava. Miksi pelaamisen pitäisi olla tuskallista kun se voisi oikeilla lisensseillä, pelaajilla ja areenoilla olla hauskaakin? Tästä pelaamisestahan tulee tenniskyynärpää jo yhdessä illassa.
Ai niin. Väriseekö haptinen ohjain? Ei.
Grafiikka
Graafisesti Tennis World Tour 2 ei edusta sitä PS5-konsolin kuuminta kärkeä. Eikä edes PS4:n. Grafiikka tuo ennemminkin mieleen hyvin Dreamcast- ja PS2-ajat. Ei tietenkään resoluution tai ruudunpäivityksen osalta, mutta 3D-mallien, tekstuurien ja kankean kokonaisuuden puolesta.
Hahmojen kasvot ovat kyllä esikuviensa näköisiä, mutta ihon pintamateriaali on pahvinen ja tukka kuminen. Kaikkien hahmojen tukat ovat siis kumikypäriä, jotka pysyvät kampauksessaan eivätkä liiku fysiikan voimien mukaan. Myös hiusten tekstuurit on jätetty kokonaan pois ja tilalla loistaa pelkkä ruskea tai vaalea oletusmateriaali.
Toinen suorastaan ruma elementti on yleisö. Se on toki kolmiulotteista massaa, jossa jokainen ihminen on erillinen hahmonsa – tai siis toistensa klooni, mutta kaikki liikuvat äärimmäisessä harmoniassa kuin reiveissä tanssivat arabit. Kaiken lisäksi yleisö ”resetoituu” aika-ajoin kummallisesti ja häiritsevästi.
Taustoissa on kyllä yksityiskohtia, mutta mitään PS5:n ja Xbox Series -konsoleiden ominaisuuksia ei hyödynnetä. Säteenseuranalla olisi saanut esimerkiksi parketit peilaamaan, mutta ei sitten.
Jos hahmoja ja taustoja verrataan esim. NBA 2K -pelien PS4-versioon, häviää Tennis World Tour 2 sata-nolla – NBA:n PS5-versiosta puhumattakaan, joka lähentelee autenttisuudessaan jo videokuvaa.
Kannattaako ostaa?
Jos olet aktiivinen tenniksen seuraaja, nautit lajin katsomisesta urheilukanavilta, pelaat sitä höntsänä itsekin ja tykkäät todella kovaa tenniksestä kaikissa sen muodoissa, Tennis World Tour 2 lienee jonkinasteista mannaa. On vain kovin harmillista, että peliin ei ole panostettu tämän enempää. NBA-, Fifa– ja NHL-pelien faneille vastaava tarjonta on paljon laadukkaampaa. Jopa Ranskan ympäriajoa simuloiva fillaripeli on laadukkaampi.
Josko tämän pelisarjan kolmas osa sitten ottaisi mallia isommistaan ja löisi oikein kunnolla tennismailalla vasten pelaajien odotuksia huikeilla grafiikoillaan ja lyömättömän hauskalla pelattavuudellaan, niin ehkä siinä olisi sitten hitin ainekset. Tällä nykyisellä reseptillä haistellaan valitettavasti menneiden aikojen tennissukkia.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.