Mainos
The Bureau: XCOM Declassified sijoittuu vuoden 1962 yhdysvaltoihin, jossa erikoisagentti William Carter toimittaa mystistä laukkua The Bureau -nimiseen laitokseen. Matkalla sattuu kummia, ja sekavien vaiheiden myötä Carter huomaa olevansa keskellä muukalaisten maahanlaskua ja täyttä sotaa. Carterin tehtäväksi jää selvittää muukalaisten alkuperä ja pelastaa ihmiskunta.
 
torttu
 
XCOM pelit noudattavat aina juoneltaan hyvin yhdenmukaista linjaa. Aluksi vastaan asettuu yksinkertaisia muukalaisia, mutta pikku hiljaa vastaan heitetään aina vain suurempia ja paremmin aseistettuja alieneita. Suurempia ja paremmin aseistettuja muukalaisia vastaan kehitetään tehokkaampia aseita sekä muuta teknologiaa. Lisäksi tiimin jäsenet kehittävät omia kykyjä, eli kevyttä hahmonkehitystä pääsee myös harrastamaan.
 
Käsitykki
 
The Bureau rikkoo perinteistä XCOM-kaavaa olemalla takaa kuvattu taktinen ammuntapeli Gears of Warin tyyliin. Taktisia elementtejä peliin on haettu ryhmän käskyttämisellä taistelutilanteissa. Tunnelma pelin alkumetreillä tuo mieleen alkuperäisen Half Lifen, synkkine taustoineen ja eriskummallisine valoilmiöineen ja tapahtumineen. Taistelukohtaukset taas pysyttelevät hieman taktisempana Gears of Warina eikä kyseessä todellakaan ole mikään Tom Glancy's Rainbow Six -tasoinen ryhmätaktikointipeli. Ryhmän käskyttäminen on vaivatonta, mutta ei kovin palkitsevaa. Tiimikaverit tekevät sen mitä pyydetään, mutta ei juuri muuta.
Välillä taistelutilanteissa turhautuu, kun ihmispelaaja hoitelee toistakymmentä vihollista ja tietokonetiimikaverit kaivavat nenää vieressä ja odottavat käskyjä ja ovat ampuvinaan vihollista. Käskyjen jakaminen on tehty helpoksi ja ne ovat kiitettävän monipuolisia. Tiimikaverin saa rakentamaan lasertykin, ampumaan kranaattihyökkäyksen, miinoittamaan alueen, merkkaamaan kohteita ja tekemään kriittisiä ampumahyökkäyksiä.
 
Autopommi
 
Vihollisten käyttäytyminen taisteluissa on myös kyseenalaisen tehokasta. Tarkkuus on kohdallaan, mutta etenkin suojautuminen on huonoa. Suojaa kyllä haetaan, mutta siellä ollaan pää esillä ja tarjotaan mehukkaita päälaukauspaikkoja. Ja jos pelaaja sattuu ampumaan päästä ohi, ei sitä suinkaan pistetä piiloon, vaan lähdetään hakemaan uutta suojaa avomaaston kautta seuraavaan suojaan.
 
Pelaajan ohjaus on intuitiivista ja aiemmin mainitusta Gears of Warista täysi kopio. Carter liikkuu maastossa vaivattomasti ja kamera seuraa hyvin perässä. Ainoa miinus liikkumiseen tulee satunnaisista tiimikavereiden blokkausyrityksistä ja etenkin ahtaissa tiloissa liikkuminen kahden tiimikaverin kanssa tuottaa välillä ärräpäitä heidän tukkiessa kulkuväylät.
 
Seinäkirjoitukset
 
Grafiikka on huippuluokkaa. Maisemat ovat vakuuttavia, hahmot on animoitu ilmeikkäiksi. Välillä tekstuureita pitää katsomalla katsoa jos haluaa löytää virheitä. Myös äänimaailma ja äänisuunnittelu ovat huippuluokkaa, ja tunnelma on katossa pelin alkumetreistä asti. Ääninäyttely on hyvällä tasolla ja kliseisiä rahinaääniä on vältetty kiitettävästi.
 
Jos pidit XCOM: Enemy Unknownista ja ostat tämän pelin sokkona saatat pettyä pahemman kerran. Kyseessä on kyllä XCOM-peli, mutta ei sellainen mihin olemme tottuneet. On kiitettävää, että pelin kehittäjät eivät ole tehneet jälleen samaa peliä uudelleen vaan ovat rohkeasti lähteneet kehittämään peliä uuteen suuntaan unohtamatta vanhan pelin koukuttavia elementtejä ja taustatarinaa. Peli on hyvä viihdepaketti, josta pienellä varauksella saa varmasti rahoilleen vastinetta.