Mainos

Paljasta pintaa, värikästä kielenkäyttöä ja runsaasti päihteitä. Nämä yhdistettynä David Duchovnyn omaan seksiriippuvuuteen ja sitä peilaavaan sarjaan. Näistä asioista kertoo Californication.

Draamakomedia Californication päräytti heti ensimmäisellä tuotantokaudellaan tarjoamalla katsojilleen runsasta seksiä, hersyvää dialogia ja hauskoja hetkiä tihkuvan cocktailin. Sittemmin sarjassa ollaan nähty saman teeman variaatioita useammankin kauden verran, kunnes sarja päättyi viime vuonna Yhdysvalloissa seitsemänteen tuotantokauteensa. Suomessa kausia on esitetty jälkijunassa ja vastikään HBO Nordicille ilmestyi sarjan toisiksi viimeinen eli kuudes tuotantokausi. Valitettavaa kyllä, taso ei yllä aiempien kausien huippuihin.

Kuudes kausi jatkaa lähes suoraan siitä, mihin edellinen kausi jäi. Hankin huumannut mielenvikainen exä on aiheuttanut kumpaisellekin sairaalareissun. Tästä Hank toipuu ystävien avulla varsin nopeasti, vain kuitenkin päätyäkseen päihdehoitoon. Vähemmän yllättävästi Hank tapaa hoitopaikassaan kauniin nuoren naisen, Faithin (Maggie Grace), joka elämänura on ollut lähinnä rokkitähtien muusana eli bändärinä oleminen.

Mainos

Hankin kuviota astuu värittämään myös rokkitähti Atticus Fetch (Tim Minchin), jonka kanssa Hankin on määrä tehdä yhteistyötä rock-musikaalin saralla. Kun vielä selviää, että Faith on ollut juurikin Fetchin edesmenneen bändikaverin muusa, sekoittuu komediallinen pakka entisestään ja jälleen uusi päihdepitoinen ja seksuaalinen ihmissuhdesekoilu voi alkaa.

Tätä kuviota seurataan tuttuun tapaan kahdentoista puolituntisen jakson voimin. Kauden aikana Hank yrittää pitää niin exänsä Karenin kuin tyttärensä Beccan lähellään, mikä onkin tuttua huttua sarjan aiemmat kaudet katsoneille. Tuttua ovat myös rokkitähden päihdepitoiset seksisekoilut ja muut asiaan kuuluvat pölhöilyt, kuten sarjan toisen tuotantokauden nähneet muistavat. Tämä onkin omiaan syömään sarjan tehoa, sillä kaikki tuntuu jo niin moneen kertaan nähdyltä ja koetulta.

Varsinkin kauden alkupuoli tuntuu jopa väljähtäneeltä Californicationilta, jos tahti hieman paraneekin pidemmälle ehdittäessä. Sarjan luojan Tom Kapinosin kirjotuskynä tuntuu muutenkin hieman tylsyneen matkan varrella, sillä vaikka dialogi hauskaa onkin, se ei tavoita sarjan huippuhetkien tasoa. Ylipäätään kaikkea tuttua on mukana, mutta tuttuja latuja hiihtäen ja samalla kuitenkin aiempaa vähemmän tarjoten.

Tämän sanottua haluan kuitenkin korostaa pääasiassa viihtyneeni kauden parissa varsin hyvin. Vaikka kuudes kausi ei tarjoa samanlaista viehätystä kuin viisi aiempeaa kautta, Californication on parhaimmillaan oikein viihdyttävää katsottavaa. Jos ei muuten, ainakin alle puolituntiset hyväntuuliset jaksot ovat maistuvaa viihdettä vakavmpien sarjojen vastapainoksi.