JAA
Vuonna 2011 julkaistu L.A. Noire vei pelaajat 1940-luvun loppuun, nousukauttaan elävään, loputtoman polttonesteen Los Angelesiin, jossa rikollisuus kukoistaa ja rööki käyryää.

Rockstar Games on tuonut peliklassikon 4K-remasteroituna PS4:lle ja Xbox One:lle. Switch-versio puolestaan nojaa kosketusnäytön etuihin ja PC saa joulukuussa oman VR-salapoliisipainoksensa HTC Vive -virtuaalivisiirille.

Pelin tarina kertoo paikallispassipoliisi Cole Phelpsin tarinan, joka haaveilee etsivän urasta. Prologi johdattelee herran salapoliisin saappaisiin, jonka jälkeen rikoksia ratkotaan LAPD:n sinivuokkoasun sijaan puku päällä ja hattu päässä.

Itse pelaaminen tapahtuu kolmannesta persoonasta Grand Theft Auto -pelien tapaan, mutta noin puolet pelin sisällöstä on kuulustelua kasvokkain kriminaalin ja silminnäkijöiden kanssa. Autenttinen kasvomallinnustekniikka tekee juuri kuulustelusta pelin suolan ja samalla haastavimman osan.

Parantaako 4K-UHD-HDR-merkkiyhdistelmä 6-vuotta vanhaa peliä?

L.A. Noiren PS4-porttaus on onnistunut tapaus. PS4 Pro -versio tarjoilee 4K-pikseleitä, hyvän antialiasoinnin sekä syvemmät HDR-värit. Tavallinen PS4-versio omaa puolestaan valokuvatilan, jota HDR-väriavaruuden kanssa ei jostain syystä voi käyttää. Siinäpä ne remasteroinnit, muutoin peli näyttää alkuperäiseltä PS3- ja X360-versiolta.

Realistiset kasvot hämmästyttävät edelleen

LA Noiren teknisesti kiehtovinta antia on hahmojen kasvomallinnukseen käytetty tekniikka, joka toistaa kasvojen ilmeet autenttisesti. Tekniikka projisoi tekstuurin hahmon kasvoille siten, että ilmeet näyttävät todella aidoilta. Tekstuuri on käytännössä videokuva näyttelijän kasvoista, jota polygonimuodot tukevat kolmiulotteisuuden aikaansaamiseksi. Lopputulos on hämmentävän toimiva, mutta sen käyttöä ei olla sen koommin muissa peleissä nähty.

Koska hahmojen ilmeet ovat juuri sellaisia, kuin näyttelijä on ne näytellyt, onkin pelin tärkein tehtävä tulkita kasvojen ilmeitä ja ruumiinkieltä. Pelkkien kuulusteluvastausten kuunteleminen ei riitä. Hahmot saattavat puhua läpiä päähänsä päästäkseen pois kusisesta tilanteesta. Pelaaja voi leikkiä joko hyvää tai pahaa poliisia tai ladella suoria syytöksiä saadakseen kuulusteltavat avautumaan. Pelin mekaniikka on vailla vertaa ja se toimii hämmästyttävän hyvin.

Väkevä tarina

L.A. Noiren parasta antia on Rockstar Gamesin tapaan tarina. Peli sijoittuu Los Angelesin väkivaltaisimpaan aikaan, vuoteen 1947, joten verta ja vaarallisia tilanteita sopii odotella joka toisen korttelin takana. Tarina on monisyinen ja se on erittäin hyvin käsikirjoitettu. Ainoastaan loppu hämmentää. L.A. Noire on ehdottomasti kokemisen arvoinen, mikäli dekkaritarinat ovat mieleen. Tämän siistimpää dekkarikokemusta on vaikea löytää.

Pelin pelattavuus on hyvin samankaltainen kuin GTA-peleissä. Autojen ohjattavuus on sen sijaan asteen verran äkäisempi, eikä varsinaisesta ajonautinnosta voi puhua. Autokanta on 40-luvun helmistöä, joten uusimmilla superautoilla kaahailua on turha odotella. Vanhat peltilehmät mörisevät rapsakasti ja sladittavat kivasti Los Angelesin kaduilla.

Los Angeles on puolestaan mallinnettu todella hyvin. Kadut näyttävät tutuilta, vaikka niissä onkin vuoden 1947 ilme. Los Angelesissä käyneet voivat bongata tuttuja paikkoja ja hymyilyä herättää alkuperäinen Hollywoodland-kiinteistöyrityksen vuorimainos, josta sittemmin tuli nähtävyys. Pelialue ei ole mikään GTA V:n tai Assassin’s Creed Originsin suuruinen, mutta kaikki mallinnetut korttelit ovat autenttisia ja hyvin lähellä oikeaa mittakaavaa.

”L.A. Noire on ehdottomasti kokemisen arvoinen, mikäli dekkaritarinat ovat mieleen”

L.A. Noire on ainutlaatuinen pelitapaus, joka ei ole täydellinen, mutta erittäin huikea pelikokemus. Sen loistava tarina autenttinen 50-luvun tunnelma ovat rautaisa kokonaisuus. Remasterointi tuo mukanaan varsin vähän uutta, mutta se tuo toisen mahdollisuuden heille, jotka skippasivat sen puoli vuosikymmentä sitten.