Directive 8020 -arvostelu – piinaavaa kauhua säikyttelyn sijaan

Directive 8020 on interaktiivinen draama- ja selviytymiskauhupeli, jonka on kehittänyt ja julkaissut valintoja pursuavien pelien massatuottaja Supermassive Games. Se on viides peli The Dark Pictures Anthology -kauhupelisarjassa.

Maapallo on kusessa, joten ihmiskunnan tutkimusmatkailijat ovat päättäneet ottaa Cassiopeia-avaruusaluksen alleen ja lähteä tutkimaan, olisiko neljän vuoden ajomatkan päässä oleva Tau Ceti f -eksoplaneetta sopiva ihmiskunnan uudelle alulle? No, niin pitkälle ei päästä, sillä meteoriitti osuu valtavaan alukseen ja läpäisee useita kerroksia. Avaruuskivi tuo mukanaan alukselle tietenkin ulkopuolisen elämänmuodon, joka ei tässäkään tapauksessa ole hyvä juttu. Sanoin ”tässäkään”, sillä sama tarina on kerrottu lukuisissa elokuvissa kymmeniä kertoja mm. Alien – kahdeksas matkustaja (1979), Life (2017), Europa Report (2013) ja pykälää hullumpi Event Horizon – viimeinen horisontti (1997). Nyt vain alukselle joutuu itse.

Valintoja ja päätöksiä

Supermassiven peleissä mm. Until Dawn, ja The Quarry sekä koko The Dark Pictures Anthologyssa (Man of Medan (2019), Little Hope (2020), House of Ashes (2021) ja The Devil in Me (2022)) tehdään valintoja. Valinnat ohjaavat tarinaa ja ratkaisevat, kuka kuolee ja kuka jää henkiin.

Konsepti on tuttu, mutta tällä kertaa formaattia on onneksi uudistettu. Mukaan on lisätty hiippailukohtauksia ja pulmia suvantovaiheisiin Resident Evil -henkisesti. Suvantovaiheet ovat tosin harvassa, sillä alkuvaiheen luvut on rakennettu loikkimaan menneisyyden, lähitulevaisuuden ja nykyhetken välillä. Tämä on rakennettu erittäin hyvin ja luo mainion rytmityksen, kun toiminta vaihtuu rauhallisempaan tarinan rakentamiseen. Myöhemmissä luvuissa aikajanat kohtaavat, ja loppumatka onkin sitten täyttä tykitystä lopputeksteihin asti.

44 tapaa kuolla ja jäädä henkiin

Pelin kahdeksan luvun aikana on 44 erilaista tapaa kuolla, joten laakereillaan ei pääse lepäämään. Peli tarjoilee kuitenkin täysin uuden kulman, antamalla pelaajalle mahdollisuuden korjata väärät valinnat. Pelaaja voi siis kelata kohtauksen jälkeen edelliseen checkpointiin ja ottaa uusiksi uuden valinnan kanssa. Tämä antaa hyvää pelivaraa, mutta ei ole absoluuttinen oikotie onneen. Pelaajat muokkaavat hahmojen luonnetta tekemällä valintoja pitkin tarinaa. Väärän tyyppinen luonne tai asenneilmapiiri voi kostautua pelin loppupuolella täysin odottamattomasti. Tällöin pikakelauksesta edelliseen chapteriin ei ole tippaakaan hyötyä.

Edellä mainituissa hiippailukohtauksissakin on mahdollista menehtyä. Reaaliaikainen uhka on uusi ilmiö Supermassiven elokuvapeleissä ja se tuo paljon enemmän pelillisyyttä mukanaan kuin aiemmissa osissa. Hiippailu on toisille hauskaa hippaa, toisille aivan hirveää painajaista.

Mainittakoon vielä sekin, että peliin on tulossa pian julkaisun jälkeen yhteistyöpelitila, jossa maksimissaan viisi pelaajaa pääsee pelkäämään avaruusaluksen käytäville.

Näyttää ja kuulostaa elokuvalta

Graafisesti peli on yksiä tämän generaation kauneimpia. Peli on rakennettu Unreal 5 -pelimoottorilla ja sen huomaa. Kaikkea uutta hyödynnetään, valot ja varjot ovat dynaamisia ja upeita ja hahmotkin ilmeiltään suurimmaksi osaksi uskottavia. Ainakin hahmoihin samaistuu ja tunnelmaan pääsee välillä vähän liiankin hyvin ineen.

PS5-versiossa Dualsense-värinöitä ja -kaiutinta hyödynnetään hienosti. Pelin tunnelma on koko ajan hieman enemmän kuin läsnä – myös jump scare -kohtauksissa.

Kannattaako ostaa?

Jos pidit Until Dawnista, The Quarry:sta, Mass Effect:stä ja The Last of Us:sta, tulet helposti pitämään myös Directive 8020:sta. Se on seikkailu, joka on kahdeksisen tuntia pitkä, mutta sitäkin intensiivisempi. Lisäksi peli on tarkoitus läpäistä useaan otteeseen, jotta lukuisat eri valinnat ja perhosvaikutukset tulee nähdyksi. Pelattavaa on siis enemmän kuin yhden läpivedon verran.

Directive 8020 on hienosti toteutettu ja aidosti paranneltu peli sarjan aiempiin osiin verrattuna. Lisäksi peli nojaa nyt viipyilevämpään tunnelmakauhuun, eikä niinkään jump scare -hyppysäikyttelyihin, jotka olivat isossa roolissa sarjan aiemmissa osissa.