Joukko amerikkalaisia nuoria aikuisia extremeurheilee ja laskuvarjohyppelee Rook Island -paratiisisaaren yläpuolella. Tyypit kokevat kuitenkin järkytyksen, sillä laskeuduttuaan saarelle, kaikki kidnapataan modernien pirattien toimesta. Kaksi heistä onnistuu pakenemaan, mutta toiselle käy heti alussa perinteiset. Toisen saappaissa seikkailet sinä! (Tai siis tässä tapauksessa seikkailin minä).
Alkukahinoiden jälkeen herätään alkuasukaskylästä, joka on varsin modernisoitunut 1950-luvun tyyliin. Kaikki tarpeellinen löytyy kylästä ja apuakin saa rillipäiseltä mustalta toverilta. Sitten ostetaan ensimmäinen ase ja opetellaan saaren luonnon tavoille. Tämän jälkeen päästään aloittamaan suuri pelastustehtävä, joka on piinaavan jännittävä ja todella toiminnallinen.
Se ei kuitenkaan ole pelin ainoa päämäärä – saaria ei nimittäin ole vain yhtä, vaan viisi! Kaksi niistä on pääsaaria, joista toisessa tapahtuu huumebisnestä. Muut saaret on varattu moninpelille ja co-op-toiminnalle.
Huh! Far Cry 3 on ensinnäkin todella kaunis! Sen grafiikka on uskomattoman hyvää, ja taas joutuu ihmettelemään, miten pitkälle vanhentuvan Pleikkari kolmosenkin grafiikka vaan jaksaa yltää. Rumaa ja rupuistahan se on kovan luoka PC-graffoihin verrattuna, mutta olohuoneessa se toimii vaikka isommaltakin tykiltä. Äänipuoli on myös kunnossa, joten tekniset ainekset täydelliselle seikkailulle ovat kerrassaan kohdillaan.
Pelin avoin kartta on järkyttävän suuri ja siellä pääsee temmeltämään sekä jalan, uiden, veneellä, liitovarjolla, mönkkärillä, että autolla. Autolla ajaminen ja kaahailu niityillä on helvetin hauskaa. Vielä siistimpää on häpeilemättömästi ajaa pahilaisten yli ja katsella kun veri roiskuu konepellille.
Pelin asearsenaali on suuri ja siitä saa maisitaisen jo heti alussa. Aseita voi joko ostaa tai varastaa ja kaikki niistä on muokattavissa. Aseisiin voi tietysti hankkia jonkun kivan kuosinkin, esimerkiksi 1990-luvun skinnareiden asuvalinnasta tutun camo-väritteen.
Ihmisten metsästys ei ole ainoaa toimintaa jota aseihullu voi harjoittaa. Luontokappaleita voi nimittäin myös vaania ja metsästää. Riemulla ei ole rajaa kun napittaa ensimmäisen villisian kylmäksi ja tämän jälkeen kaivaa siltä sisuskalut tuoreeltaan reppuun. (Kuka tekee näin oikeasti?). Vielä suurempaa herkkua on kuitenkin vaania vaikka ison muulin luokse ja kurittaa sitä rikoksistaan leikkisästi liekinheittimellä tai singolla. Palkinnoksi saa sekä hyvän mielen, että värikkään keltaisen ilotulituksen.
Pelin läppä on hauskaa ja sitä on piilotettu ympäri saarta. Tylsistyneet vartijat kiroilevat kuten suomalaisetkin duunarit työssään. Paikallisen iloneidon riettaat ehdotukset tuovat ensikuulemalla hymyn huulille ja onpa tarinaankin upotettu vitsi jos toinenkin.
Far Cry 3:ssa yhdistyy hiippailu, massaräiskintä ja ajoneuvokikkailu. Tämä kaikki on puettu hyvän käsikirjoituksen ja hyvän ohjattavuuden ympärille. Ja jos pelin päätarina ei riitä, tarjoaa co-op-moodi ihan oman pikkusatunsa, jossa neljä päähenkilöä tulee kostoretkelle yhdelle saariryhmän pikkusaarista.
Luonnollisesti näiden lisäksi on vielä massiivinen moninpeli, jossa voi harjoittaa tuttua sotapelileikkiä erittäin perinteisin menetelmin. Joukkuekisan päätteeksi voi joko teloittaa tai armahtaa hävinneen joukkueen parhaan pelaajan. Mahtavaa!
Peli lisäherkuista parhain on oma tasoeditori, jolla voi luoda käytännössä oman saaren, omien mieltymysten mukaan ja käyttää sitä joko yksinpelihaasteena tai moninpelissä.
Far Cry 3 on peli, joka on kiehtova, pelottava, jännittävä ja hauska. Siinä riittää tekemistä ja samoamista erittäin pitkäksi aikaa, ja se on vieläpä erittäin suositeltava vaihtoehto viidettä GTA-peliä odotellessa.
Kristian Eloluoto
