Mainos

Sienivaltakunnan söpöin sivuhahmo on saanut viimein oman pelinsä. Kapteeni Toadin seikkailu yhdistelee sopivassa suhteessa Super Mario -tasoloikista tuttuja maisemia aivosoluja miellyttävästi kutkuttavaan ongelmanratkaisuun.

Captain Toad: Treasure Trackerin perustat valettiin mestarillisessa Super Mario 3D World -pelissä, jossa vastaavaa pelimekaniikkaa hyödynnettiin muutamissa bonuskentissä. Nämä pienet lisäelämykset osoittautuivat niin suosituiksi, että Nintendo koki tarpeelliseksi rakentaa niistä ihka oman pelinsä. Captain Toadin spin-off -lähtökohdat näkyvät kenties selkeimmin heppoisessa ja osin tarpeettomassakin juonessa. Iso lintupahis kaappaa Toadin paremman puoliskon, joka sitten pitää pelastaa pelaamalla pelin kentät läpi samalla timantteja ja muita aarteita keräten. Onneksi tämä ei pelin kokonaisarvoa juurikaan alenna; Treasure Tracker on mukavan kevyt puzzle-kokemus, joka sopii erinomaisesti joulupyhien ähkyn taltuttamiseen.
 
 
Pelin perusidea on periaatteessa varsin yksinkertainen. Treasure Trackerin kentät ovat (bonussisältöjä lukuun ottamatta) pieniä, kolmiulotteisia dioraamoja, joita pelaaja voi Wii U:n ohjaimen ansiosta kirjaimellisesti pyöritellä hyppysissään. Tavoitteena on ohjata hyppimään kykenemätön Captain Toad kultaisen tähden luo ansoja ja vihollisia vältellen. Maaliin pääsemisen lisäksi pelaaja haastetaan keräämään jokaiseen kenttään juonikkaasti piilotetut kolme timanttia, sekä selviytymään pelin asettamista lisähaasteista (tuhoa kentän kaikki viholliset ja niin edelleen). Väliin on pirskolteltu myös kaivoskärryajeluja, joita voisi osuvimmin kuvata perheen pienimmille sopiviksi raideammunnoiksi. Lisäapua etenemiseen tarjoavat heiteltävät nauriit (à la Super Mario Bros. 2) sekä välillä ilmestyvä, kovimmatkin esteet tuhoava hakku. 
 
Pääseikkailun lisäksi mukaan on mahdutettu myös bonussisältöä. Pelaaja pääsee esimerkiksi kokeilemaan, miltä Super Mario 3D Worldin kentät tuntuvat hyppimään kykenemättömän hahmon kanssa pelatessa. Vaikka extrapuuhailut ovat sinänsä ihan tervetulleita, eivät ne Captain Toad: Treasure Trackerin tapauksessa ihan hirveästi säväyttäneet – tästä siis pelille pieni moite. 
 
 
Graafisesti ja teknisesti Treasure Tracker tarjoilee jälleen puhdasta Nintendo-kultaa, jota himmentää ainoastaan se fakta, että resoluutio on ”vain” 1280×720. Värikkäiden ja vaihtelevien karkkimaisemien sekä hienojen valaistustemppujen ansiosta tähän ei tosin pahemmin huomiota kiinnitä. Ruudunpäivityskin pysyy tasaisesti kuudessakympissä, joten sulavuudesta ei ainakaan ole tingitty. Yhteenkään bugiin en myöskään törmännyt yli kymmenen tunnin pelisessioideni aikana. 
 
Yksi eniten kiitosta ansaitsevista asioista Captain Toad: Treasure Trackerissa ovat sen kontrollit. Napit ja tatit toimivat luonnollisesti mallikkaasti, mutta peli käyttää kunniakkaasti hyväkseen myös kaikkia Wii U:n ohjaimen erikoisominaisuuksia. Kosketusnäyttö, gyroskooppi ja kahden ruudun mahdollistamat visuaaliset kikkailut ovat kaikki ahkerassa käytössä. Peli todistaakin saumattomasti sen, että Wii U:lla on oma, ainutlaatuinen paikkansa uusimman sukupolven konsoleiden ryhmäkuvassa.   
 
 
Yhdeksästä hyvästä ja kymmenestä kauniista huolimatta Captain Toad: Treasure Trackerissa on myös omat pienet ongelmansa. Moninpelin puute näin perheystävällisessä pelissä on hämmästyttävä lapsus. Lisäksi osa kentistä (etenkin pomovastukset) tuntuvat toistavan itseään ja bonussisällöissä olisi parantamisen varaa. Näiden vajeiden johdosta armoton arvostelija laskeekin loppuarvosanan kiitettävästä hyvään.
 
Nillityksen jälkeen on kuitenkin syytä painottaa, että Captain Toad: Treasure Tracker on erinomainen peli, joka jokaisen sienivaltakunnan ystävän tulisi omistaa. Älyn hellä hieronta karkkimaisemissa tekee nimittäin hyvää sekä sielulle että ruumiille.