Mainos

Thedaksen taianomaisella mantereella kuohuu jälleen. BioWaren uusin roolipeli tarjoilee eeppisiä maisemia, jännittäviä juonenkäänteitä, tiukkoja taisteluja ja rajatonta rakkautta. 

Dragon Age: Inquisition sitoo yhteen suositun roolipelisarjan aiemmat osat. Polveileva tarina antaa osansa sekä maailman pelastamiselle, että tavallisten ihmisten kohtaloille sisällissodan ja demonisten voimien kurimuksessa. Kaiken keskellä olet sinä, sattumanvarainen sankari, joka pelin edetessä kasvaa taistelutantereiden ja poliittisten juonittelujen mestariksi. 

 
Pelin kertomuksellinen ydin käsittelee universumiin revennyttä aukkoa, josta tuonpuoleiset demonit tulvivat maailmaan. Kun samalla maagien ja temppeliritareiden välit kiristyvät äärimmilleen, tarvitaan yhteiskuntaan tasapainottavaa mahtia. Näin syntyy hyvät voimat yhteen kokoava Inkvisitio, jonka johtoon pelaaja valitaan. Poppoon vaatimattomana tehtävänä on sulkea ilkimyksiä suoltavat repeytymät ja kukistaa pahuuden korkein olomuoto.  
 
Juonen syvempi avaaminen on arvostelun puitteissa käytännössä mahdotonta, sillä Dragon Age -universumi ylittää laajuudessaan esimerkiksi Tolkienin kuuluisan Keski-Maan. Hyvällä omallatunnolla voi kuitenkin todeta, että pelin käsikirjoitukseen on todella panostettu. Yksityiskohdat ovat pienien kirjelappujen tekstejä myöten kunnossa ja suuret linjat ovat hykerryttävän mahtipontisia. 
 
 
Myös Dragon Age: Inquisitionin pelimaailmaan rakentamiseen on nähty huomattavasti vaivaa. BioWare on selkeästi kuunnellut fanien palautetta Dragon Age 2:n hieman pitkäveteisiksi käyneistä, harmaanruskeista kaupungeista. Nyt tilalla on lukuisia erilaisia avoimia alueita, jotka ulottuvat aina vehreistä metsistä lumipeitteisiin vuoriin ja synkeisiin soihin. Seikkailu Inquisitionin maailmassa noudattelee puoliavointa mallia; tiettyjä ehtoja on täytettävä ennen kuin pelaaja pääsee vapaasti vaeltelemaan. Tämä ei suinkaan ole mikään ongelma, sillä yhdessäkin alueessa riittää tuntikausiksi tekemistä, näkemistä ja kerättävää. Itse asiassa kartat ovat välillä niin täynnä pieniä tehtäviä osoittavia symboleja, että peliä tuntuu vaivaan osittain jopa runsaudenpula.
 
Hyvässä (rooli)pelissä on tietenkin kysymys myös paljon muusta kuin haahuilusta graafisesti upean maailman mannuilla. Inquisitionin tarjoamat tehtävät ja taistelut ovatkin monipuolisuudessaan mitä mainiointa viihdettä. Asioihin käydään käsiksi neljän hahmon porukoissa, joihin pelaaja saa itse valita kumppaninsa varsin värikkäästä hahmogalleriasta. Mukana on sekä vanhoja tuttuja sarjan aiemmista peleistä että uusia, mielenkiintoisia persoonallisuuksia. Joukkoon mahtuu ensimmäistä kertaa myös täysin homoseksuaali hahmo, jonka kanssa pääsee heilastelemaan – jos niin haluaa. Tuttuun tyyliin romantiikalla on muutenkin osansa pelissä.  
 
 
Dragon Age: Inquisitionin taistelumekaniikka toimii oivallisesti. Tilanteisiin voi rynnätä suhteellisen perinteisellä hack n’ slash -tyylillä, mutta myös strategiselle pelaajalle annetaan tilaisuus toteuttaa itseään. Kokemuspisteitten kertyessä avautuvat uudet hyökkäys- ja puolustusliikkeet takaavat kärhämöintiin variaatiota myös pelin edetessä pitemmälle. Plussaa tulee myös siitä, että pelaajalle tarjotaan vain rajattu määrä parantavia juomia. Tämä muutos pakottaa ajattelemaan taktisesti tilanteissa, jotka sarjan aikaisemmissa peleissä hoituivat tuoppeja kumoamalla. 
 
Lisäsyvyyttä Inquisitionin pelikokemukseen tuovat lukuisat keskustelut, jotka käydään tuttuun tapaan useita vaihtoehtoja tarjoavan puhepyörän avulla. On täysin pelaajasta itsestään kiinni, haluaako puhua muille hahmoille esimerkiksi kyynisesti, kannustavasti tai lirkuttelevasti. Puhetyylillä ja valinnoilla on kuitenkin seurauksensa pelimaailmassa, joten omaa käytöstä on syytä pohtia tarkasti. 
 
 
Keskusteluista päästään kätevän aasinsillan kautta yhteen peliin suurista osatekijöistä, eli poliittiseen kehvelöintiin. Dragon Age: Inquisition vie pelaajan taistelukenttien lisäksi myös kabinetteihin, joissa tehdään puhumalla linjavetoja koko Thedaksen mantereeseen vaikuttaviin asioihin. Mukana on myös Mass Effect 3 -tyylinen sotahuone, jossa omia joukkojaan ja agenttejaan voi ohjastaa toimimaan Inkvisition puolesta erilaisissa tehtävissä.      
 
Kuten jo edeltä käy ilmi, on peli sisällöltään uskomattoman antelias. Yksinpelikampanjaan voi helposti sivutehtävineen upottaa 100 tuntia ja päälle tulevat vielä moninpelin tarjoamat erilliset tehtävät. Näitä en arvosteluvaiheessa päässyt valitettavasti kokeilemaan, mutta tuntuu hyvin mahdolliselta, että pelissä sisältöä vielä pitkälti ensi vuoteen. 
 
 
Dragon Age: Inquisition on myös teknisesti harvinaisen onnistunut. Pelimekaniikka on kunnossa, bugeja on yllättävän vähän ja grafiikka on huikeaa katseltavaa. Arvostelun kirjoitusajankohtaan mennessä ladattavaksi ei ole myöskään saapunut yhtään päivitystä, joten kyseessä on näinä aikoina harvinaiseksi käyvä valmiina pakettina toimitettu videopeli.  
 
Ainoat pienet miinukset Inquisition saa pelisuunnittelun ja -toteutuksen osalta hieman liian runsaalla kädellä tarjotuista ”hae tietty esine” -tehtävistä ja hahmoanimaatioiden kököistä hius- ja parta-animaatioista. Nämä ovat kuitenkin suhteellisen pieniä tahroja loistavan teoksen muuten puhtailla sivulla.  
 

 
Inquisition on ehdottomasti Dragon Age -sarjan tähän mennessä paras osa. Se on kunnianhimoinen, laaja ja kaunis roolipeli, joka taatusti tarraa mukaansa jokaisen fantasiamaailmojen ystävän. Itselleni se on selkeä ehdokas myös vuoden peliksi.