Peliarvostelu: Grim Fandango Remastered

Se on yksi ikimuistoisimmista seikkailupeleistä, jossa huumori on lämmintä, hahmot sielukkaita, tarina loistava ja pelimaailma on suunniteltu sellaisella rakkaudella ja tyylitajulla, että harvemmin näkee. Ei siis olekaan ihme, että pelistä on vihdoin raavittu kasaan remastereroitu versio, jonka tarkoituksena on varmasti tarjota klassikko kaikkien pelaajien saataville, sekä antaa mahdollisuus muistella kultaista seikkailupelien ysikytlukua. 

 

Grim Fandangon tematiikka lainaa vahvasti atsteekkien näkemyksestä manalasta: peli sijoittuu manalan kahdeksannelle tasolle, jossa kuolleet koittavat matkata kohti lopullista leposijaa, manalan yhdeksännelle tasolle. Matkan pituus määräytyy sen mukaan, kuinka hyvän elämän menehtynyt on elänyt. Pelaaja ottaa Manuel Calaveran roolin. Manny tarjoaa matkoja kuolleille, perustuen heidän hyveeseen: mitä paremman elämän vastakuollut on elänyt, sitä nopeamman matkan Manny pystyy hänelle tarjoamaan. Mannyn oma kohtalo onkin myydä mahdollisimman paljon luksusmatkoja asiakkailleen, hyvittääkseen omat rikkeet elämän vuosiltaan. Matkatoimiston kilpailu on kuitenkin kovaa ja Mannylla onkin tunne, että kolleegat saavat aina ne paremmat asiakkaat ja hänen oleskelulleen kahdeksannella tasolla ei näy loppua. Manny tapaa matkallaan monia todella hauskoja ja harvinaisen sympaattisia henkilöhahmoja, korruptiota, petoksia ja salajuonia, samalla kun hän pyrkii saattamaan uusimman asiakkaansa yhdeksännelle tasolle ja päästä itse ansaitulle viimeiselle levolle.

 

 

Pelimekaniikaltaan Grim Fandango on osoita ja klikkaa -tyylinen seikkailupeli. Se oli jo alkuperäisen julkaisun aikaan poikkeuksellinen siitä, että se pudotti täysin pois pelimaailmasta erottuvat objektit ja kiinnostuksen kohteet – pelaajan tulee tarkkailla Mannyn pään liikkeitä paikallistaakseen kiinnostavat tavarat ja kanssakäymisen kohteet. Mekaniikka tuntuu erittäin raikkaalta yhä nykyäänkin, kun tuntuu että jokaisessa pelissä pelaajaa pidetään kädestä turhankin tiiviisti, eikä omille oivalluksille ole enää sijaa. Paljon lasketaan myös loistavien keskusteluiden varaan, joiden avulla pelaaja saa vinkkejä ongelmien ratkaisuun, sekä etenemiseen tarinassa. Grim Fandango oli myös mullistava seikkailupelien saralla, sillä se yhdisti valmiiksi renderöidyt taustat polygoneista mallinnettuihin 3D-hahmoihin ja objekteihin, perinteisen 2D-näkymän sijaan.

 

Joten mikä on muuttunut? Valitettavasti ei juuri mikään. Grim Fandango Remastered on pikemminkin uudelleenjulkaisu. Toki hahmot ja taustat ovat kokeneet pieniä parannuksia, mutta remasteroinniksi sitä ei juuri voi kutsua. Grafiikat pystyy vaihtamaan alkuperäisiin valikon kautta ja kauhistukseksi voikin huomata, että alkuperäiset grafiikat tuntuvat jopa joissain tilanteissa luontevammilta kuin uudet, hieman hiotummat. Hahmot istuvat taustoihin paremmin ja kuten sanottu, ero ei edes ole kovin merkittävä. Jouduin jopa tarkistamaan aluksi, että onhan parannetut grafiikat varmasti päällä. Remasterointi on myös täynnä pieniä graafisia virheitä ja vilkkuvia animaatioita, jotka eivät auta parantamaan kokemusta. Pelin tallennus kestää myös älyttömän kauan ja koska pelistä puuttuu automaattinen tallennus kokonaan, tulee tallennusruudussa istuttua yllättävän kauan per pelisessio. Wait…

 

 

Paras uudistus onkin ohjattavuus, jonka voi nyt säätää niin, että Manny liikkuu sinne minne pelaaja osoittaa. Alkuperäinen peli sisälsi vain silloin kovin trendikkään tankkityylisen ohjauksen, joka on tuttu esimerkiksi Resident Evil -pelisarjan ensimmäisitä osista: pelaaja kääntää hahmoa tatilla ja painaa eteenpäin, kun hahmo on kääntynyt siihen suuntaan, jonne pelaaja haluaa hahmon liikkuvan. Alkuperäinen ohjausmalli ei todellakaan sopinut seikkailupeleihin ja nyt onkin varsin harmillista, että sisäpiirivitsinä yksi trophy on kiinni siitä, jaksaako pelin taistella läpi alkuperäisillä kontrolleilla. Siinäpä ne uudistukset sitten melkein ovatkin. Paras lisä on kuitenkin tekijöiden kommenttiraita, jota on todellinen ilo kuunnella jos pelin vaikkapa on aikaisemmin jo pelannut läpi. 

 

Grim Fandango on edelleen loistava peli. Sen hahmot ovat ikimuistoisia ja rakastettavia, huumori lämmintä ja poikkeuksellisen lempeää. Pelimaailma on loistava ja sen tyylitajua ei voi kiistää. Mutta remasterointi tämä ei ole. Ainoat pisteet tulevat uudesta ohjausmallista ja kommenttiraidasta. Toki on loistavaa, että peli on nyt taas kaikkien saatavilla, mutta remasterointi on puhdas valhe. Pelinä Grim Fandango on edelleen ehdoton 10/10, mutta niin kutsuttu remasterointi on pöyristyttävä pettymys.