Paskaks vaan ja palamaan -lause on kantava voima myös kolmannessa Just Cause -pelissä.
Just Cause -pelien sankari Rico Rodriguez on saanut Panaun asiat järjestykseen ja palaa kotikonnuillensa Mediciin, Välimeren rannikolle. Kas kummaa, myös omat viinitilojen kyllästämät lapsuudenmaisemat on kaapattu diktatuurin hampaisiin, sillä pörröhuulinen sotilasjohtaja Di Ravello on päättänyt tehdä paratiisista omansa. Rico ja tämän lapsuudentoveri Mario (kyllä, puhuu kuten Super Mario) päättävät ottaa Di Ravellon sotajoukoista mittaa ja vallata alueet takaisin – osa kerrallaan.
Kolmas Just Cause -peli jatkaa hyväksi havaitulla linjalla; avoin pelimaailma, paljon ajoneuvoja, paljon aseita – räjäytä kaikki. Tällä kertaa Avalance Studios on panostanut myös hitusen enemmän tarinaan. JC2:ssa tarina oli täysin yhdentekevä ja onneton raapaisu, jonka läpäisyllä ei ollut käytännössä juurikaan merkitystä. Nyt tarina on käsikirjoitettu ja ääninäytelty paremmin. Läppää on viljelty reippaasti mukaan mm. Ricon hassulla aksentilla ja typerillä letkautuksilla. Ainoastaan ”tanaan on Dolmio-paiva” -lausahdus puuttuu.
Vaikka tarinaan onkin panostettu enemmän, on se edelleen toissijainen lisuke. Pelin pääpaino on pelialueen tyhjentämisessä pahan ikeestä, etuvartioiden deletoinneissa ja yltiöpäisessä räjäyttelyssä samalla kun liitelee varjolla tai liito-oravasiivillä.
Tanaan on Dolmio-paiva!
Vetokoukulla voi sitoa mitä vaan. Autot toisiinsa tai helikopterin siltaan. Lopputulos on joka kerta kiehtovaa katseltavaa.
Pelin tärkeintä antia räjäyttelyn ohella on ampuminen ja ajoneuvokaahailu. Ampuminen pc:n hiirellä sujuu asiallisesti, mutta ohjaimelle kaipaisi kunnollista GTA-tyylistä lukitusta.
Pelin autot ja prätkät ovat ulkonäöllisesti maukkaita, mutta ohjaukseltaan ja fysiikoiltaan luokattomia. Jostain syystä Avalance Studios ei ole ottanut JC2:n kritiikistä vaaria, vaan sama onneton autoilu on tuotu kolmanteen osaan mukaan. Autoilla ajaminen on suorastaan aunarista, eikä niillä todellakaan tule huvikseen joyraidailtua. Moottoripyöristä en edes mainitse mitään.
Sen sijaan veneillä, lentokoneilla ja helikoptereilla on kiva ajella ja aiheuttaa tuhoa. JC3:n tiimi on selkeästi panostanut peliä ilmailupanotteisesti, sillä liitovarjo ja liitopuku ovat koptereiden ohella pelaajan tärkein transportaatiomuoto.
Just Cause 3 on erittäin ristiriitainen tapaus. Se on graafisesti karkeleen hieno, lukuisine yksityiskohtineen – etenkin pc:llä 4K:na, 60 kuvaa sekunnissa rullaavalla frameratella.
Pelimaailma on valtava 1000 neliökilometrin suuruinen temmellyskenttä. Se on jopa niin suuri, että sen laidalta laidalle ei huvikseen halua matkustaa – edes nopealla lentokoneella yhtä kertaa enempää.
Pelin pelaaminen on jo itsessään älyttömän kivaa ja koukuttavaa, etenkin fysiikkamoottoria hyödyntävien kikkailujen parissa. MUTTA se ei kuitenkaan panosta tarinaan eikä tehtävien vaihteluun ja se vieläpä raiskaa autopelaajien kaahailufantasiat. Täysin ala-arvoiset ajoneuvofysiikat ärsyttävät, joten esimerkiksi kaikki kilpa-ajosivutehtävät sivuuttaa suosiolla. Puolet pelin potentiaalista jää siis täysin taka-alalle.
Pelimaailma on valtavan suuri. Videolla liidetään n. 1/4-osa kartan alueesta.
Just Cause 3 on silti erittäin suositeltava pelikokemus kaikille edellisten osien ystäville, kaikille räiskintäpelien faneille ja kaikille, jotka saivat mielihyvää Grand Theft Auto V:n sikailuista. Hyvää tarinaa ja vaihtelevia tehtäviä himoitsevien on syytä katsella ensin YouTube- tai Twitch-videoita ja miettiä päätöstään niiden perusteella. Vaikka JC3 on pullollaan wow!-hetkiä, jää GTA V silti vielä monipuolisuudellaan voittajaksi.
