Mainos

Vuosittain ilmestyvät urheilupelit saavat usein kritiikkiä osakseen. Joko pelimuotoja on pudotettu pois, pelimekaniikkoja ei ole uudistettu tarpeeksi tai sisältö tuntuu yleisesti ohuelta.

Take Two -julkaisijan alla toimiva kalifornialainen, pitkäikäinen pelistudio Visual Concepts ei selvästikään tämän tyylistä palautetta peleistään tahdo – sen verran runsaita kokonaisuuksia firman tähän mennessä valtaosin erinomaisina pidetyt NBA-pelit ovat olleet.

Pelimuotoja NBA 2K16:ssa on jälleen tuhdisti: yksittäisistä matseista MyCAREER-uramoodin kautta hyvin kattaviin GM-managerointeihin. Miltei kaikkia näistä pelimuodoista voi pelata verkossa, jos ihmisvastuksen voittaminen kiinnostaa enemmän kuin tekoälyn kanssa mittely.

Mainos

MyCAREER on tänä vuonna eniten muutoksia osakseen saanut osio, ja Visual Concepts on kunnianhimoisesti yrittänyt tuoda mukaan hieman henkilökohtaisempaa ja dramaattisempaa otetta. Tunnelman luomisessa onkin ollut mukana itse Spike Lee, maailmankuulu ohjaaja sekä tunnettu korisfanaatikko.

Lee tuo Livin´ Da Dream -nimiseen uramoodiin paljon hyvää, mutta myös muutamia ongelmakohtia. Ensinnäkin miehen ohjaamat välidemot ovat usein liian pitkiä. Ei ehkä ihan vanhojen Metal Gearien tasoa, mutta silti monesti liian mittavia. Toisekseen peli ei anna tarpeeksi valinnanvaraa, vaan useassa kohdassa pelaaja joutuu lähinnä katsojan rooliin. On kuin Lee ei olisi aivan täysin ymmärtänyt että tavoitteena on interaktiivinen teos eikä elokuva.

Livin´ Da Dream -pelimuodossa pelaaja luo itselleen hahmon, jonka nimen pelaaja saa kyllä päättää. Lempinimi sen sijaan on valmiiksi naputeltu "Frequency Vibrations" joka kuulostaa lähinnä seksilelun tuotenimeltä. Pelihahmo on Harlemista kotoisin oleva nuori koripallosensaatio, joka on pian matkalla isommille markkinoille. Muutamat high school- ja college-pelit alle, ja nopeasti NBA-ympyrät odottavat. Tässä kohdassa kohtasin ensimmäisen ison hämmästyksen aiheen. Pelihahmon arpoessa jäisikö hän vielä kouluun vai pyrkisikö NBA:han minusta tuntui siltä että peli petasi hyvin dramaattista valintaa minua varten. Sitä ei kuitenkaan tullut. "Freq" (lempinimen lempinimi, jota selostajatkin käyttävät) otti ja lähti suoraan liigaan pelaamaan. Hukkaan heitetty mahdollisuus oikeasti painokkaaseen valintaan, joka optimitilanteessa vaikuttaisi pelin kulkuun ja pelihahmon älykkyyteen kentällä.

Pääasiassa roolisuoritukset välivideoissa ovat hyviä, mutta joukkoon on päätynyt myös silmien pyörittelyä ansaitsevia repliikkejä sekä muutama kohtuullisen lattea veto. Huvitusta lisää myös se, että pelaajan hahmon perhe on afroamerikkalainen, huolimatta siitä vaikka pelaaja päättäisi luoda valkoihoisen tai aasialaisen hahmon. Tästä johtuen juonta eteenpäin kuljettavat kohtaukset voivat olla hieman hämmentäviä, koska asiaa ei selitetä millään lailla. Hahmon ääninäyttelijä tuntuu myös olevan aina sama, joka aiheuttaa muutamia tahattoman koomisia kohtauksia.

Kun Leen kynäilemä tarina tulee päätökseensä, peli siirtyy saumattomasti pelaajakunnalle entuudestaan tuttuun MyCAREER-uramoodiin. Onko Leen ohjaama tarina täydellinen? Ei. Mutta se tuo paljon kaivattua vaihtelua urheilupeligenreen, jota usein pidetään hieman kliinisenä.

Enemmän mikromanagerointia kaipaaville on GM-pelimuoto. Hodareiden ja lippujen hinnat, joukkueen koostumus – säätövara menee todella pitkälle. Tämän vuoden versiossa voit jopa viedä joukkueesi eri kaupunkiin, edellyttäen että omistaja (sekä tietty määrä muiden joukkueiden omistajia) hyväksyy muuton. Tämä mahdollistaa niinkin outoja tilanteita kuten yllä mainitun Spike Leen rakastaman New York Knicksin muuttaminen Los Angelesiin. Oikea urheilu ja sitä kautta myös urheilupelit ovat tunnetusti hyvinkin suurta "mitä jos" leikittelyä, joten tämän kaltainen kummallisuus sopii peliin mainiosti.

Urheilupelin suosion määrittää kuitenkin pelimuotojen määrän sijasta peruspelin sujuvuus. Tämä osio onkin ollut 2K:n korispeleissä miltei aina huippuluokkaa, ja uusin julkaisu jatkaa samaa perinnettä. Pelaajien fyysisyys tulee hienosti esille. Esimerkiksi ns. "big man" pelaajien käyttäminen tuntuukin mukavasti raskaammalta ja voimakkaammalta kuin pienempikokoisten pelintekijöiden ohjastaminen.

Puolustustuksen tekoälyä on parannettu huomattavasti, eikä senttereillä voi enää yhtä helposti runnoa tietään korille. Konetta vastaan pelattaessa ei yhdellä ainoalla strategialla pärjää, koska vastustajajoukkue usein muuttaa puolustustaan vastatakseen pelaajan tekemiin kuvioihin.

Oman joukkueen pelaajat puolestaan tekevät ilman käskytystäkin pientä rotaatiota ja koittavat saada itseään paremmille paikoille. Kokonaisuutena tarkasteltuna tekoäly on yksi pätevimmistä mitä olen urheilupeleissä tähän mennessä kohdannut.

Visual Conceptsilla on ollut jo pitkään hinku muuttaa kontrolleja uuden pelin julkaistessaan, ja tämän vuoden peli ei ole poikkeus. Erikoisempia syöttöjä on yksinkertaistettu (eivät vaadi enää L2/LT pohjassa pitämistä) ja korin alla käytettävä pallon suojaaminen on tällä kertaa helpompi suorittaa. Moninaiset ohjaukseen liittyvät kiemurat ovatkin yhä yksi suurimpia kynnyksiä uusien pelaajien mukaan saamiselle.

Grafiikat ovat tässä pelisarjassa tunnetusti huippuluokkaa, ja paketti on tänäkin vuonna upean näköinen. Hiki kimaltelee areenoiden hienosti mallinnetussa keinovalossa, peliasut hulmuavat sekä yleisö elää mukana otteluissa. Ainoastaan kasvoanimaatiot ja varsinkin huulisynkkaus ovat hieman vanhentuneen oloisia. Uramoodin välivideoihin mahtuu myös muutama visuaalisesti hieman väsynyt kohtaus, mutta nämä ovat pieniä kauneusvirheitä muuten fantastisessa ilmeessä.

Yksi vastaan yksi moninpelinä samalla sohvalla, 2K16 on jälleen erinomainen. Olemme pelanneet kavereideni kanssa monia, hyvinkin tiukkoja otteluita, usein päättyen ihan muutaman pisteen eroon ja ns. buzzer beater -lopetuksiakin on nähty. Täysimittaisilla 12 minuutin neljänneksillä otteluiden pistemäärä saattaa nousta realistisesti sadan pojon tietämille. Tämä tukee pelin simulaattorimaista otetta.

Kaksin samalla puolella pelaaminen on puolestaan hieman sekavampi kokemus. Välillä on todella vaikea erottaa kumpi ohjastaa ketä, koska pelaajien jalkojen alla esiintyvät merkinnät eivät ole kovin selkeitä.

Äänisuunnittelussa ei ole juurikaan moitittavaa. Kengät vingahtelevat, yleisö mölyää ja donkkaukset kuulostavat meheviltä.

Musiikkivalikoimasta on tällä kertaa vastannut kolme eri ammattilaista: DJ Premier, DJ Khaled sekä DJ Mustard. Lajin huomioon ottaen listalta löytyy arvatenkin paljon räppiä, mutta on joukossa muutakin jos hiphop ei maistu. Jos jokin musiikeissa pisti korvaan oli se Nasin Represent-kappaleen sensuroitu versio, joka katkoi joka toisen rivin lyhyeen. Hyvä artistivalinta, ei ehkä sopivin kappale. 

Selostukset ovat edelleen mainiot: täynnä sopivan joutavaa horinaa pelaajien perhetaustoista ja nippelitietoja statistiikoista. Selostajilta irtoaa myös hyvät herkuttelut, tarpeeksi lennokkaan korin tapahtuessa. Aidot haastatteluista lainatut klipit myös elävöittävät myös hienosti tunnelmaa.

Latausajat ovat edellisiä osia mukaillen hieman liian pitkät minun makuuni, mutta onneksi ottelun alkua odotellessa voi katsella digitaalista Shaquille O'Nealia kiusaamassa Ernie Johnsonia ja tähän osaan mukaan tullutta Kenny "The Jet" Smithiä, herrojen pitäessä pientä alustusta otteluille. Studio-osuudet ovat hyvin tehtyjä, mutta paljon pelaavalle toki useasti toistuvia.

2K:n korispelien fanit tietävät, että moninpeliservereiden toimivuus on välillä valitettavan huteraa. Tämä onkin ollut jatkuvasti osa-alue, joka on laahannut eniten. Tälläkin kertaa verkkopeli on hieman epävarmaa, mutta pientä parannusta edelliseen on tapahtunut. Asiaa hieman laajemmin tarkasteltuna arvelisin, että serverikuormitus on pelinkehittäjän omaa syytä: miltei kaiken ottaessa yhteyttä 2K:n palvelimiin, syntyy liikennettä pelkän moninpelin lisäksi huomattavasti. Samaa ongelmaa tuntui olevan taannoisessa Driveclub-pelissä, joka sisälsi runsaasti nettiyhteyttä hyödyntäviä osia.

NBA 2K16 on fantastinen urheilusimulaattori, joka osaa taitavasti tasapainotella hyvin pitkälle viedyn realismin ja hieman kevyemmän tunnelman välimaastossa. Uusittu tarinavetoinen MyCAREER-pelimuoto ei ole millään muotoa täydellinen, mutta tuo urheilupeligenreen paljon kaivattua persoonallisuutta. Toivon, että 2K jatkaakin kyseisen konseptin kehittelyä sulavampaan ja laadukkaampaan suuntaan. Pelattavuus ja tekoäly ovat molemmat sarjan parhaimmistoa, ja kokonaisuutena paketti on ylitsevuotavan runsas.

Näin urheilupelijulkaisut pitäisikin hoitaa.