Peliarvostelu: Resident Evil Revelations 2

Revelations 2 alkaa ensimmäisestä Resident Evil -seikkailusta tutun päähahmo Chris Redfieldin pikkusiskon Claire Redfieldin saappaissa, tämän tallustaessa omituisessa vankilassa yhdessä niin ikään ensimmäisestä Resident Evil -pelistä tutun Barry Burtonin tyttären Moira Burtonin kanssa. Vankilasta paettuaan huomaavat neidot olevan vankina saarella, joka kuhisee eläviä kuolleita – neidot tietysti ovat jumissa ilman poispääsyn mahdollisuutta. Onneksi Moiran iskukki on matkalla botskilla saarelle, mutta mahtaako karvanaama ehtiä ajoissa perille?

 

 

Resident Evil Revelations 2 on vahvasti tarinaan nojaava, erittäin perinteinen Resident Evil -seikkailu. Peli on jaettu neljään erikseen julkaistavaan sekvenssiin, jotka julkaistiin viikon välein digitaaliseen jakeluun. Pelin saa myös kokonaisena pakettina. Jokainen jakso koostuu sekä naishahmojen rinnakkaistoiminnasta, sekä Barry Burtonin ja pienen Natalia-tytön eri aikajanassa tapahtuvassa jalanjälkien selvitteltystä. Pelattavaa on siis kahdeksan osan verran, joiden kestot vaihtelevat varsin paljon.

 

Siinä missä ensimmäiset jaksot pelaa kolmessa tunnissa läpi, ovat kaksi seuraavaa vain puolentoistatunnin rykäisyjä, mutta viimeinen chapteri kestääkin sitten yhteensä niin kauan kuin toinen ja kolmas näytös. Pelattavaa on yhteensä noin kahdeksan tunnin verran.

 

Lisää pelattavaa toki on tarjolla, mikäli haluaa vetäistä Revelationin uudelleen läpi kahdella vaikeammalla vaikeusasteella tai suorittaa zombiesilvontaa Raid-modeissa. Allekirjoittanut ei kuitenkaan Raid-modeista juuri kostunut, joten se lienee aivan omanlaisensa pelaajakannan kikkailua? Tarinaa voi jatkaa myös kahden lisukkeen The Struggle'n ja Little Miss'n voimin.

 

 

Peliä kuljettavat toimintakohtaukset ja niiden kanssa vuorottelevat pulmakohtaukset. Pulmat ovat kohtalaisen yksinkertaisia ja ratkeavat nopeasti, toimintakohtauksissa käytössä on kelpo nippu perusaseita, joilla madonsyömät hyökkäilijät deletoi varsin vaivattomasti pois jaloista. Luoteja on tarjolla melko ruhtinaalisesti, joten zombeja voi huoletta tulittaa ammunaatiota säästelemättä.

 

Pelin asevyöjärjestelmä toimii tismalleen samalla tavalla kuin RE-peleissä on totuttu. Uudistuksina on ainoastaan taskujen vaihto pelin kahden päähahmon välillä. Claire voi esimerkiksi antaa turhia rättejä Moiralle ja Moira voi niistä sitten ommella ohessa pikkukivaa ja antaa takaisin Clairelle tämän ollessa lirissä. Sama homma tietysti toimii myös Barryn ja Natalian kanssa.

 

Peliä voi pelata joko yksin kahdella hahmolla, vaihdella tyyppiä kolmio-näppäimellä, jaetun ruudun kaksinpelinä tai co-op-versiona verkon yli. Kaksinpelin kaikki on tietysti hauskempaa ja eteenkin split-screenistä on annettava iso plussa.

 

 

Graafisesti Revelations 2 on ihan ok, muttei lähelläkään uuden konsolipolven silmäkarkkia. Grafiikka on kuin PS3-tasoista lisätyillä savu- ja partikkelitehosteilla. Wow!-elämyksiä on siis aivan turha odotella. Peli toki pyörii 60 kuvaa sekunnissa, mikä onkin vähimmäisvaatimus näin pelkistetyillä visuilla.

 

Pelin visuaalinen ilme lainailee Resident Evil -peleille epätyypillisesti asioita kilpailijoistaan, sillä The Last of Us -pelistä on lainailtu aseiden nikkairointipisteet, Silent Hill -peleistä kolmiopääpahis ja metsäkohtaukset The Evil Within'stä. Resident-kehittäjillä onkin selkeästi ollut joko kiire tai ideakato. Tämä on melko säälittävää, sillä Resident Evil aloitti koko selviytyimiskauhupelin genren ja nyt se kopioi muilta.

 

Äänipuolella mennään ihan hyvällä 5.1-elämyksellä, eikä japanilaisia tilutteluja kuulla onneksi juurikaan.

 

 

Hivenen kolkko, kuivakka, buginen eikä lainkaan pelottava Resident Evil Revelations 2 on kevyen hintansa arvoinen, mutta todellinen kauhuseikkailu hyvällä tarinalla se ei ole. Vaikka juoni onkin isossa roolissa, on sen kanssa edetty liian turvallisesti, eikä se näin ollen säväytä edes loppuratkaisunsa osalta. Pelattavaa löytyy, mutta niin myös inhottavia mikromaksulisukkeita.