Kolmas kerta toden sanoo, totesi Naughty Dog ja viritteli jälleen uuden version alkuperäisestä TLOU:sta, joka kantaa nimeä The Last of Us Part I. Alusta asti uudelleen rakennettu peli ei kuulemma ole rahastusta, joten vedetään sienet nenään ja tutkitaan mistä päästä se klikkeri pissii.
The Last of Us ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2013 kesäkuussa Playstation 3:lle, konsolin elinkaaren loppusuoralla. Saman vuoden lopussa julkaistiin Playstation 4-konsoli.
Ilmestyessään Crash Bandicootista, Jak and Daxterista ja Unchartedista tutun Naughty Dogsin tekele nousi vuoden peliksi ja sitä suitsuteltiin joka puolella.
Pelillisesti The Last of Us oli Unchartedin tyylinen kolmannen persoonan seikkailupeli. Siinä missä Uncharted vei pelaajat Indiana Jones -tyyliseen humoristiseen aarteiden metsästysseikkailuun, vei The Last of Us pelaajat dystopiaan, hirvittävän sienitartunnan runtelemaan ”zombiapokalypsiin”.
Naksuttelijat ällöttävillä sienen runtelemilla kasvoillaan jäivät varmasti monen pelaajan painajaisiin. Kauhua pelistä löytyi yhtä paljon kuin Walking Dead -sarjasta, eli toisten mielestä paljon, toisten mielestä ei taas yhtään. Yhtä kaikki The Last of Us oli haastava peli, joka oli siunattu Unchartedin ohjauksen kankeudella.
Playstation 3 alkoi olla vanha ja tylsä. Uudenkarhea Playstation 4 valtasi alaa ja olohuoneita. The Last of Us oli saatava myös uuden sukupolven konsolille, joten noin vuosi alkuperäisen julkaisun jälkeen The Last of Us sai Remastered -versionsa.
Parannellulla grafiikalla varustettu remasterointi sai jälleen suitsutusta joka puolelta. Mukaan tuupattiin myös valokuvatila, jotta pelaajat pääsivät entistä enemmän syövyttämään aivojaan kuvilla klikkerien pärstäkertoimista.
Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 2020 The Last of Us Part II ilmestyi Playstation 4:lle. Jatko-osa jakoi pelaajaporukkaa eri leireihin monesta syystä, mutta ei niistä sen enempää. Peli ansaitsi arvosteluissa lähes yhtä hyvät pisteet kuin ensimmäinen osa ja tämän remasteroitu versio.
Jatko-osan aika?
Vuonna 2022 ei ilmesty pelin kolmas osa. Nyt ilmestyy ensimmäisen osan kolmas versio Playstation 5:lle.
Kehittäjät kehuvat kilpaa, ettei kyseessä ole rahastus. The Last of Us Part I on alusta asti uudelleen tehty versio ensimmäisestä pelistä. Se sisältää parempaa grafiikkaa, säteenseurantaa, parempaa valaistusta, HDR:ää, haptista palautetta, 3D-ääntä niitä tukeville laitteille jne.
Pelin puolella tekoälyä on viilailtu ja netistä löytääkin videoita, joissa selitetään miten sitä on parannettu. Itse tarina ja pelin sisältö on kuitenkin sama. Lisäherkkuna on tarjottu ajanottotila, hahmogalleria, sekä vaatevaihtoehtoja. Nämä tosin pitää avata keräämällä pelin sisällä rompetta, ja avaaminen jääkin pitkälti pelin läpäisyn jälkeiseen tilaan.
The Last of Us Part I on varmasti se paras versio kyseisestä pelistä. Onko siitä kuitenkaan iloa pelin jo pelanneille, joiden pitäisi pulittaa täyden pelin hinta tästä kokemuksesta?
Olipa kerran helvetti
Niin sanotun maailmanlopun jälkeisessä maailmassa Joel (Troy Baker) saa vastahankaisesti rahdattavakseen nuoren Ellien (Ashley Johnson) läpi vihollisia kuhisevan kaupunkierämaan.
Ellie on arvokkain elossa oleva ihminen, sillä hän pitää oletettavasti sisällään parannuskeinoa ihmiskuntaa runtelevaa tuhoa vastaan.
Mimmone homma?
Peli on kolmannen persoonan seikkailupeli kauhuelementein.
Kuolema tulee nopeasti ja yllättäen, joten suurin osa ajasta menee ympäristön hahmottamiseen ja vihollisten selustaan hiippailemiseen. Joel voi kuunnella tarkkaan, jolloin pelaaja ”näkee” läpi seinien siellä hiippailevat viholliset, ja voi täten suunnitella toimintaansa sen mukaan.
Pelimekaniikat toimivat ihan hyvin. Vihollisia on sekä ihmisiä ja erilaisia variantteja tartunnan saaneista.
Peli heittelee sopivalla tahdilla erilaista ympäristöä ja erilaisia komboja vihollisista pitäen meiningin suhteellisen tuoreena, vaikka pitkissä pelisessioissa jatkuva hiiviskely ja samankaltaiset viholliset alkavatkin hieman puuduttaa.
Tämä kokemus tulee enemmän siitä, että pelin on jo pelannut kerran läpi. Ensimmäisellä kerralla puudutus ei ollut niin paha, vaikkakin se oli silti olemassa.
Älykkäämpää tekoälyä?
Pelimekaanisesti peli tuntuu yhtä hyvältä, kuin miltä Remasteredin muistaa tuntuneen. Voi olla että Remastered tuntuisi aivan kankealta – kuin kaksi kiloa banaania syöneen suolen sisältö, jos sitä tämän Part I:n jälkeen pelaisi.
Vihollisten tekoälyisyydessä en huomannut mitään huomattavaa eroa, mutta pelailinkin keskivaikealla vaikeusasteella. Ne samat temput kuin Remasteredissa toimi, toimii myös tässä versiossa. Mitään yllättävän ihanaa ahaa-elämystä ei tullut.
Uusi vuosi, uusi kuosi
On vaikea arvioida tarvitseeko peli toista uudelleen julkaisua. Vielä vaikeampi on oikeuttaa täyden pelin hinta, kun pelin sisältö on lähes pilkulleen sama, paria turhanpäiväistä ekstraa lukuunottamatta.
Graafisesti The Last of Us Part I on uskomattoman upean näköinen peli, joka saa Remasteredin näyttämään koiran vuosia alistamalta pehmolelulta.
Aluksi olin skeptinen sen suhteen, että toimisiko The Last of Us Part II -tyylinen grafiikka Part I:ssä, sillä pidin Remasteredin hieman sarjakuvamaisesta ilmeestä. Skeptisyys oli turhaa, sillä Part I on todella elokuvallinen kokemus uusilla grafiikoilla. Pelkästään tekstuurit eivät siis ole parantuneet, vaan jokaiseen lokaatioon on tullut enemmän täydennystä, rompetta pitkin poikin, kasvusta siellä täällä. Peli näyttää upealta.
Äänimaisemassa en pistänyt merkille mitään uutta, joten uudistukset lienevät sopivan pienimuotoisia.
Haptisen palautteen tuoma pieni immersion lisäys on toki ihan kiva kikka, mutta jo vuoden verran ”tunnet vesisateen ropinan käsissäsi” -fiilistelyt eivät jaksa enää kovin paljoa herättää ihmettelyä. Sama homma eri aseiden mukautuvien liipasimien kanssa – hieno lisä, mutta ei mitään maailmaa mullistavaa.
Kolmas kerta toden sanoo?
The Last of Us Part I on pakkohankinta Playstation 5:n omistajille JOS he eivät ole koskaan aiemmin pelanneet mitään versiota The Last of Us -pelistä.
Pelin pelanneille ostohousujen jalkaan asettelu riippuu siitä, montako kertaa he jaksavat saman tarinan samoine kenttineen pelata läpi. Itselle riitti yksi kerta, ja tämä toinen hienoista uudistuksista huolimatta tuntuu pakkopullalta.
Pelin putkijuoksumainen rakenne ei jaksa lämmittää enää yhtä hyvin kuin ennen. Part II:ssa pelaajalle annettiin jo hieman enemmän vapauksia, mikä tuntuu raikkaalta ensimmäiseen osaan palatessa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.