Twisted Metal on palannut kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen.
Vanha tuttu jäätelöauto Sweet Tooth haluaa tappaa tytön, jota hän ei vuosia sitten saanut surmattua. Vastaavanlaisia sairaita muita toiveita löytyy kymmenkunnalta muultakin ajoneuvonkuljettajalta jotka saavat haluamansa voitettuaan itsensä Saatanan, eli Calypson järjestämän Twisted Metal -autosotakilpailun. Ensimmäinen haaste käydään californialaisessa pikkukaupungissa, joka tuttuun Twisted Metal -tyyliin pistetään rehellisesti paskaksi.
Odotukset uutta Twisted Metal -peliä kohtaan olivat suuret. Istahtaminen jäätelöautoon, ei kuitenkaan tunnu ainakaan aluksi enää yhtään niin siistiltä kuin aikoinaan Pleikkari ykkösen kanssa. Meininki on kyllä samaa, mutta ohjaus on jotenkin omituinen ja kaikkea tapahtuu liikaa… joka puolella. Fysiikka on puhtaasti arcademaista, eikä omissa aseissa tunnu olevan minkäänlaista tehoa.
Kun peliä hakkaa enemmän, alkaa hommasta päästä taas jyvälle ja peli alkaa tuntumaan ihan hauskalta. Varsinkin kun pelimoodeja on enemmän kuin yksi. Jokaista Deadmatchia seuraa kilpa-ajoa ja loppuvastus.
Pelin suurin ongelma heti ohjattavuuden jälkeen on sen vaikeustaso. Peli on erittäin vaikea. Sen vajaan parinkymmenen kentän läpäisemiseen menee n. 7-8 tuntia, joista ainakin kolme tuntia menee kahden viimeisen loppuvastuksen kanssa räpeltämiseen. Tämä jos joku turhauttaa rehellisesti.
Pelin suurin koukku ja se pääasia on online-pelaaminen. Alunperin pelkästään verkkopeliksi luotu Twisted Metal toimii netissä kuin tauti. Ihmisvastustajien lahtaaminen on huomattavasti hauskempaa, ja jokaisen ottelun jälkeen pelimoottori tarjoaa herkkuroinaa, kuten uusia aseita tai muita osia.
Twisted Metal on alkuvuoden suurin pettymys. Se toistaa itseään liikaa, sen grafiikka on vai ihan ok -tasoa, eikä sen yksinpelissä ole yhtään uudelleenpeluuarvoa. Se toimii kuitenkin verkossa, joten todelliset ™-fanit saavat rahoilleen vastinetta. Täyttä hintaa ei allekirjoittanut pelistä itse kuitenkaan pulittaisi.
Kristian Eloluoto
