JAA

Fantastic Four on yksi ensimmäisen aallon 4K-UHD-leffoista, jotka saapuvat kotisohville hämmästeltäväksi.

Nuori Reed Richards (Owen Judge) rakentaa yhdessä luokkakaverinsa Ben Grimmin (Evan Hannemann) kanssa teleportaatiolaitteen, jolla on valmistuessaan tarkoitus siirtää eläviä olentoja paikasta toiseen silmänräpäyksessä. Vuosien kuluttua ensimmäisestä testistä, teini-ikäiset Reed (Miles Teller) ja Ben (Jamie Thing) osallistuvat toimivan pienoislaitteen kanssa tiedekilpailuun. Opettajansa hylätessä heidän tuotoksensa, Baxter Foundationin Dr. Franklin Storm (Reg E. Cathey) kiinnostuu Reedin suunnitelmasta, ja pian Reed pääseekin työskentelemään yhdessä Sue Stormin (Kate Mara), Johnny Stormin (Michael B. Jordan) ja samaisen laitteen kanssa alunperin työskennelleen erakoituneen Victor von Doomin (Toby Kebbel) kanssa. Franklin kertoo laitteen siirtävän materiaa toiseen ulottuvuuteen ja takaisin, Reedin luullessa sen siirtävän materiaa maapallolla. Laitteen tullessa valmiiksi ja armeijan sotkeutuessa puuhiin, päättävät Reed, Johnny, Victor ja Ben olla ensimmäiset ihmiset toisessa ulottuvuudessa. Yöllä he laittavat koneet käyntiin ja siirtävät itsensä toiseen ulottuvuuteen, jossa pian saavat huomata etteivät kaikki paikat ole tarkoitettu tutkittaviksi, ja kuten Marie Curie aikanaan huomasi; kaikki vihreä ja hohtava ei ole tarkoitettu koskettavaksi…

Kaikki mitä leffassa tapahtuu jää hyvin pinnalliseksi, eikä mikään  herätä tunteita

Mitä tästäkin nyt sanoisi. Fantastic Four ei tarjoa mitään uutta auringon alla, ja älkää nyt puritaanit jääkö jumiin Johnny Stormin roolitukseen. The Thing, elikäs Möykky on cgi-kikkare, ja tuntuu kovin paljon animaatiohahmolta. Leffa on ihan ok, mutta sen olisin enemmin vaikka katsonut jonain laiskana sunnuntaina telkkarista. Kaikki mitä leffassa tapahtuu jää hyvin pinnalliseksi, eikä mikään oikein herätä mitään tunteita. Roolisuoritukset ovat ”ihan kivoja”, mutta hyvin kaksiulotteisia. Tarina etenee ihan jees vauhtia ja leffan pituus, 1h 40 min, joka on ihan sopiva tämän kaltaiselle ohuelle tarinalle.

Leffan toinen ulottovuus on visuaalisesti aika mitään sanomaton – jotain vihreää energiavirtaa ja paljon kiveä. Leffasta ei ilmeisesti ole tulossa 3D-versiota lainkaan, ja ehkäpä toisen ulottuvuuden visut oli suunniteltu 3D:tä ajatellen. Victorin muutos Doomiksi on aika kuumottava ja siitä propsit leffalle. Lopputaistelu on tavallaan visuaalinen ilotulitus, mutta sisällöltään köyhä ja ohi ennenkuin huomaakaan. Lopputaistelusta jää lähinnä pöljä fiilis.

4K UHD on rautaa

 

No, entäpä se UHD:ismi? Elokuva on tietenkin todella yksityiskohtainen 4K-resoluutiossa. Suurin osa elokuvasta on tietokoneella renderöityä jälkeä, joten ton sanomattakin selvää, että linssien ja kennojen aiheuttamia vääristyksiä on varsin minimaalisesti. Väritkin ovat hieman paremmin kohdillaan Blu-ray-kiekkoon verrattuna. Pää-ääniraitana jytisee 7.1-kanavainen, pakkaamaton DTS-raita, joka toimii varsin kelvollisesti.

Bonusrännistä löytyy nivaska pikkudokkareita ja konseptitaidetta. Ekstrat ovat saatavilla sekä UHD-levyllä että BD-kiekolla.

JAA
Edellinen artikkeliNighthawk X4S (r7800) on pelistriimaajan wifi-reititin
Seuraava artikkeliBlu-ray-arvostelu: Silicon Valley – 2. tuotantokausi

Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.