Jälleen on tullut aika päästä korkeakierroslukuisten helvetinkoneiden rattiin Codemastersin tuottamassa jokavuotisessa ajoneuvospektaakkelissa. Kysehän on tietysti F1-pelistä, joka antaa pelaajan kokea maailman kuuluisimman ja kalleimman autourheilun sairaat hetket oman ratin takaa.
Pelin käynnistyessä ensimmäistä kertaa syötetään peliin oma tai keksitty hullun hauska leikkinimi ja valitaan talli, jossa halutaan päästä vaikuttamaan. Sitten alkaa puolituntinen treenisessio, jossa opetellaan perusasioita ja uusia ominaisuuksia. Palkinnoksi tästä turhuudesta saa valita itselleen peroonaalisen kypärän 24 oletuspotan joukosta. Ja sitten… alkavat ne tositoimet.
Uramoodissa valitaan aluksi joku kolmesta väsyneestä paskatallista, jonka kakkoskuskiksi päästään rimaa hipoen. Tallin tavoitteena on olla sijalla 20, joka kuulostaa kamalalta. Heti tekee mieli lyödä lapa lattiaan ja näyttää koko formulasirkukselle mistä kana kusee.
Valikot hoidetaan hienosti auton ratissa varikkoalueella, jossa tuunaillaan autoa ja vaihdellaan skemmejä. Varikoilla voi myös tsekkailla tilastoja ja lukea uutisia itsestään. Tämä ominaisuus huvittaa ja nolottaa sopivasti: "The new F1-driver Kristian Eloluoto might be the thing that team needs."
Kisaviikonloput ovat pitkiä ja pirun vaikeita. Vaikka avustimet olisi täysillä, ei voitto tule kuten Need for Speedeissä tai muissa perus rallipeleissä. Jos avustimet ottaa pois, alkaa meininki mennä härskiksi ja rangaistuksia alkaa satelemaan. Tämä jos jokin on sekä hauskaa, että myös raivostuttavaa.
Codemastersin autopelit ovat jo PlayStation ykkösen ajoista asti olleet niitä parhaita arcaden ja simulaation hybridejä, joissa tunnelma, grafiikka ja riemu on viety maksimaaliselle tasolle. Colin McRae-rallyt ja Dirt-pelit ovat olleet PS3:n kauniimpia ja lajityypissään parhaimpia.
Autopelien siistein ominaisuus on kisan jälkeen tulevat replay-uusinnat, jotka Codemasters on pitänyt aina mukana. Dirtit toivat niihin hidastusominaisuudet ja F1:ssä päästään nauttimaan myös tästä herkusta. Kuten muissakin Codemastersien autopeleissä ei uusinnoilla ole pelkkä narsistinen nautiskelutarkoitus, vaan niillä voi kelata peliä taaksepäin ja ottaa inhottavan kurvin uusiksi, jos pelti ja hiilikuitu ottaa kontaktia betoniin tai toiseen ajoneuvoon. Tämä toimii ja tuottaa erityisen paljon mielihyvää jos sillä pelastaa vaikka huonolta näyttävän viimeisen kierroksen.
Pelissä on paljon sisältöä. Pelimoodeja on useita, joista uutuutena on ikään kuin pienempi championshippi, jossa taistellaan kuutta maailman kovinta kuskia vastaan. Uutuutena edelliseen on myös uusi USA:n rata, joka on tylsä kurvihelvetti.
Allekirjoittanut koki kuitenkin parhaimmat hetkensä pelatessa ensi kertaa Unkarin ja Saksan radoilla, joissa on itsekin tullut oikeassa elämässä sikailtua. Mm. Hockenheim-ringin pääsuoralle on joskus tullut eräidenkin moottoriurheilukisojen päätösjuhlissa eritettyä yhdessä muiden tallijäsenten kanssa tuttua nestemäistä kuona-ainetta.
F1 2012 on loistava Formula-peli, jonka grafiikka ei ole Pleikkarilla tarkinta ja kauneinta mahdollista, mutta meininki sitäkin hauskempaa. Realismin voi valita mieleisekseen ja pelimuotojakin riittää hakattavaksi pitkäksi aikaa.
Kristian Eloluoto
