Mainos
Vuonna 2010 julkaistu ensimmäinen Castlevania: Lords of Shadow -peli oli varsin mallikkaasti toteutettu uusi alku legendaariselle sarjalle. Vaikka muun muassa God of War -peleistä ammentanut pelityyli ei kaikkia faneja miellyttänytkään, oli L.o.S. kuitenkin monille positiivinen yllätys – myös allekirjoittaneelle. Näin ollen uuden Castlevania-sarjan kakkososaan kohdistuukin kovia odotuksia. Onneksi voin heti arvostelun alkuun huojentuneena todeta, että Castlevania: Lords of Shadow 2 onnistuu monilta osin kohoamaan ensimmäistä osaa paremmaksi peliksi.
 
Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että Castlevania-saaga käsittelee vampyyreita ja muita hirviöitä vastaan kamppailevan Belmont-suvun ja Draculan välisiä yhteenottoja menneisyydestä tulevaisuuteen. Myös Lords of Shadow -sarjan pelit pohjaavat tähän perusasetelmaan, mutta punovat omat, vanhasta sarjasta erilliset juonikuvionsa. Syvemmälle menemättä voidaan mainita, että ensimmäisen L.o.S. -pelin sankari Gabriel Belmont tekee äärimmäisen uhrauksen pahuutta vastaan taistellessaan ja muuttuu itse Draculaksi. 
 
Eeppinen
 
Lähtökohdat Lords of Shadow:n kakkososalle ovat mehukkaat. Pelaaja pääsee kontrolloimaan itse kulmahampaiden kuningasta, joka herää raihnaisena tulevaisuudessa. Tästä alkupisteestä avautuu kertomus, jossa sekä taistellaan Saatanan joukkoja vastaan, että sovitetaan menneisyyden virheitä. Tarinan aikajanan mukaisesti myös pelin ympäristöt jakautuvat kahtia; välillä seikkaillaan Draculan keskiaikaisessa linnassa ja välillä tulevaisuuden harmaassa kaupungissa. Kummassakin tapauksessa pääosassa on kuitenkin taistelu monipuolista hahmogalleriaa vastaan. Lisämaustetta peliin tuovat suhteellisen helpot kiipeily- ja puzzle-osuudet, sekä puoliavoimen maailman tutkiskelu.
 
Kontrolliensa puolesta peli toimii mainiosti. Dracula liikkuu sulavasti ja näyttävät hyökkäysliikkeet syntyvät vaivattomasti. Ensimmäisestä osasta poiketen myös kameraa pystyy nyt liikuttamaan vapaasti, joten tappeluita ei enää hävitä surkeiden kuvakulmien johdosta. Draculan erilaisilla aseilla ja kyvyillä höystetty kamppailujärjestelmä tuntuu muutenkin onnistuneelta. Aivoton napinhakkaaminen ei nimittäin korkeammilla vaikeusasteilla ole ollenkaan suotava strategia. Lisäsyvyyttä hommaan tuo myös kokemuspisteillä kartutettava liikevarasto.
 
Neuvottelu
 
Castlevania: Lords of Shadow 2 -pelin paras anti löytyykin taisteluista. Erityismaininnan ansaitsevat harvinaisen onnistuneet pomovastukset, jotka ovat paitsi hienon näköisiä myös erittäin viihdyttäviä hakattavia. Tarjolla olevat kaksi muuta pääruokalajia, hiiviskely ja kiipeily, eivät onnistu läheskään yhtä hyvin. Näillä osa-alueilla L.o.S. 2 häviääkin monille muille peleille selkeästi. 
 
Ulkonäöltään Lords of Shadow 2 on hieman januskasvoinen. Osa grafiikasta on jylhän kaunista ja kiiltävää, mutta välillä vastaan tulee last-gen-tekstuureja. Näitä ei varsinkaan tehokkaalla tietokoneella pelatessa soisi uudessa pelissä näkyvän. Lisäksi osa hahmosuunnittelusta on kornia tavalla, joka osataan vain japanilaisissa videopelisarjoissa.  
 
Mörripörri
 
Pelattavaa Lords of Shadow 2 tarjoaa yllin kyllin. Sisällön puolesta pelaaja saakin rahoilleen selkeästi ensimmäistä peliä enemmän vastinetta. Maailma on iso ja tekemistä riittää. Toisaalta varsinkin pelin tulevaisuusosuuksissa homma tuntuu laajuudessaan jopa kolkolta.
 
Lords of Shadow 2 on peli, joka ammentaa sisältöään selkeästi tunnistettavista lähteistä. Tälle arvostelijalle tulevat mieleen esimerkiksi Devil May Cry-, Darksiders-, Zelda– ja God of War -sarjojen pelit. Tässä on myös pelin suurin ongelma, joka laskee loppuarvosanaa selkeästi. Moni edellä mainituista pelisarjoista nimittäin suoriutuu omassa lajissaan L.o.S. 2 paremmin. Tästäkin huolimatta Castlevania: Lords of Shadow 2 on peli, jota kehtaa suositella kaikille toiminnan- ja seikkailun ystäville.