Mainos
Alun perin Super Nintendolta tuttu Donkey Kong Country -sarja on edennyt uudelleenlämmittelykierroksensa toiseen osaan. Vuonna 2010 julkaistu, Retro Studiosin ensimmäinen paneutuminen aiheeseen oli hulppean värikäs tasohyppely, joka tarjosi kunnon haastetta myös kokeneelle pelaajalle. Uutta osaa onkin odoteltu vesi kielellä. Kun peli vielä julkaistaan Nintendon ensimmäiselle HD-tason konsolille, Wii U:lle, pitäisi paketin olla kunnossa.
 
Siirrytäänpäs siis itse asiaan. Pahat viikinkipingviinit ovat valloittaneet Donkey Kongin rauhallisen paratiisisaaren, muuttaen sen jäiseksi helvetiksi. Samalla päähenkilömme tietenkin potkaistaan huitsin kuusen. Sieltä jostain tulee pelaajan sitten ohjata päägorillamme kotia kohtia. Tämä tapahtuu tietenkin tasoilla hyppien, vihollisia kukistaen ja välillä myös kaivoskärryillä ajellen.
 
Pelissä seikkaileva kädelliskööri koostuu päägorilla Donkey Kongin lisäksi kolmesta apinasta, jotka kukin tuovat peliin oman erikoiskykynsä. Diddy Kongin rakettireppu tarjoaa liitäviä hetkiä, Dixie Kong auttaa propeloimaan pelaajaa ylöspäin ja Cranky Kongin keppi mahdollistaa pomppimisen piikikkäillä alustoilla. Erilaiset hahmoyhdistelmät tuovat kenttiin mukavaa vaihtelua ja ovat avainasemassa Tropical Freezen monien pienten yllätysten löytämisessä. 
 
 
Donkey Kong Country: Tropical Freeze on sisältöä pullollaan. Vaihtelevat ja monipuoliset kentät sisältävät runsaasti tutkittavaa ja rutkasti haastetta. Pelaajan napinpainallusten on syytä olla täsmällisiä, jos hahmon mielii pitää hengissä hetkistä pitempään. Kyseessä on ehdottomasti omassa genressään yksi haastavimmista viime vuosien peleistä. Pirulliset esteet ja surmankuilut vaanivat pelaajaa jokaisen nurkan takana ja etenkin pomovastusten vaikeusaste on nostettu taivaisiin. Vielä kun mukaan otetaan vauhdikkaat, mutta kovin turhauttavat kaivoskärrykentät, on kasassa todellinen HC-tasoloikkapläjäys.
 
Vaikeudestaan huolimatta Tropical Freeze ei juurikaan sorru ulkoa opettelun kiroihin. Vain osa kaivoskärryilyyn perustuvista haasteista pakottaa toteuttamaan yritys/erehdys -kaavaa. Muuten pelaajalla on mahdollisuus hyvinkin luoviin ratkaisuihin, joista myös palkitaan; keräilyesineet ja piilotetut uloskäynnit avaavat uusia kenttiä, taidetta ja muuta mukavaa.  
 
 
Tropical Freeze on myös graafisesti varsin kelpo tekele. Poksahtelevat värit ja tarkka animaatio tuovat mukavan trooppista tunnelmaa Suomen harmaaseen kevääseen. Myös kontrolleiltaan peli toimii moitteettomasti. Onnistumisista ja epäonnistumisista pelaaja saakin syyttää ja kiittää vain itseään. Plussaa Donkey Kong Country Returnsiin verrattuna tulee siitä, ettei heilutus/liikeohjausta käytetä lainkaan. Ensimmäisen pelin ongelmana olivat nimittäin välillä hiukan epätarkat ohjaimenravisteluliikkeet.
 
 
Ainoat (varsin pienet) ongelmat pelistä löytyvät konepellin alta. Kenttien lataaminen kestää välillä turhan pitkään ja viihdykkeenä toimiva välianimaatio nytkyttelee epämiellyttävästi. Lisäksi jo eräs ennakkoon tiedetty seikka ansaitsee vielä tässäkin vaiheessa pienen valitusvirren. Tropical Freeze ei käytännössä hyödynnä mitenkään merkittävällä tavalla Wii U:n ainutlaatuista ohjainta. Toki ilman televisiota voi pelata, mutta siihen homma jääkin. Kun kyseessä on Nintendon oma franchise, on tämä mielestäni anteeksiantamatonta laiskuutta. 
 
Hampaita ei kuitenkaan tule kiristeltyä kovinkaan pitkään. Donkey Kong Country: Tropical Freeze nimittäin tekee jo alkumetreillään selväksi, miksi Nintendo on 2D-tasohyppelyjen kiistaton kuningasjulkaisija. Erinomainen kenttäsuunnittelu, tiukat kontrollit, upea graafinen ilme ja hauskat innovaatiot ovat pelissä alati läsnä. Vaikeaa onkin kuvitella sellaista loikkapelien ystävää, joka ei tähän pakettiin ihastu.