Mainos

Mustan huumorin selviytymisseikkailu Far Cry saapuu uudella osallaan valtaamaan biitsien sijasta Himalajan vuoristoalueet.

Neljäs Far Cry -seikkailu istuttaa pelaajan Ajay Ghale -nimisen amerikkalaisnuorukaisen tennareihin. Ajay on saapunut Kyratin (Nepalin) niityille tuomaan edesmenneen äitinsä tuhkat tämän nuoruuden kotiseuduille. Ajaylle selviää heti kättelyssä, että tämän isä ei ole ainoa kyratilainen, jonka kanssa Ajayn äiti on nuoruudessaan vehtaillut, sillä myös paikallinen yksinvalitjakuningas Pakana Min oli Ajayn äidille hyvin tuttu mies (sisäisesti). Vaikka Pagan (suomennoksessa Pakana) Min ottaakin sankarimme vieraanvaraisesti vastaan, selviää Ajaylle varsin pian, että ihanat kyläläiset ovat Pakana Minin piinaavan kynnen alla, paskamaisissa oloissa. Niinpä pelaajan tehtäväksi tuleekin asettaa länsimaisen kulttuurin käytäntöönpano, diktatuurin valtaamassa Himalajan vuoristossa – ja tätähän ei ilman uhreja tehdä.
 

Pelin päähahmot Pagan Min ja Ajay Ghale ihanassa yhteisselfiessä.
 
Far Cry 4 on jälleen uusi askel peligrafiikan saralla. Peliareenana toimii valtavan kokoinen vuoristoseutu, silmänkantamattomiin hohtavalla maisemalla. Pelialue on pullollaan rehevää kasvillisuutta ja jäiset vuoristot hehkuvat orgastisen näköisinä horisontissa. Kasivillisuus ei myöskään ole pelkkää staattista verteksiä, vaan jokainen oksa ja korsi heiluu sekä tuulessa, vaappuu helikopterin vispilävirtauksessa, sekä reagoi räjähteisiin aidosti. Myös liekinheittimien ja muiden tuliaseiden aiheuttamat maastopalot ovat edellisten osien tapaan yleisiä.
 
Yksityiskohdista ei ole pulaa, sillä hahmot, aseet, autot ja sisätilat ovat pullollaan detaileja. Myös jokaisella maastoa täyttävällä eläimellä on omat turkiksensa, jotka eivät ole pelkkää tekstuuria. Dunia Engine 2 -pelimoottori näyttää kyntensä kasvillisuuden ja karvaisuuden huippuna, vaikka eipä entinen CryEnginekään siinä pettänyt. Nähdäänpä CryEngine vielä esimerkiksi keväällä julkaistavan Evolve:n taustalla.
 
 
Pelin toinen paras uudistus on yhteistyöpeli, joka mahdollistaa vaikka koko pelin pelaamisen kahdestaan läpi ystävän kanssa. Jos tovereilta ei löydy vielä samaista peliä omasta konsolistaan, tarjoaa peli mahdollisuuden antaa Kyratin avaimen, jonka avulla ystävä pääsee mukaan yhteistyöpeliin, rajoitetuin oikeuksin. Tämän avulla pelaajat pääsevät kuitenkin valtaamaan suurempia linnoituksia yhdessä, jotka yksin ovat melko vaikeita vallattavia. Kaksin Kyratissa kikkailu on kuitenkin muiltakin osin yksinpeliä huomattavasti antoisampaa.
 
 
Pelin kontrollit ovat edellisten osien tapaan hiottu todella hyviksi. Ohjattavuus on sulavaa ja ajoneuvojen käyttäytyminen toimivaa. Pelaajalla on heti alusta alkaen ohjattavuus hallussa, joka ei ole itsestäänselvyys nykyaikana.
 
Vaikka pelissä on paljon mekaanisia ajoneuvoja kuten autoja, mönkkäreitä ja helikoptereita, tutustuttaa FC4 pelaajan myös "eläinajoneuvoihin". Pelaaja voi esimerkiksi valjastaa elefantista itselleen tuhonvoimaisen taistelutoverin, jolla voi ratsastaa, rynniä ja aiheuttaa mielin määrin tuhoa vihollisasemissa. Kuten aiemminkin, voi pelaaja myös houkutella villipetoja vihollisleireihin heittelemällä lihapaloja pahisten keskuuteen, jolloin pelaaja voi vain katsella ja nautiskella, kun tiikeri silpoo Pakana Minin kätyreistä itselleen evästä.
 
 
Vaikka Far Cry 4 on teknisiltä- ja pelattavuusasioiltaan kunnossa, vaivaa sitä tarinan tylsyys. Siinä missä Far Cry 3:ssa oli samaistuttava päähahmo ja oikeasti motivoivat tavoitteet, sortuu Far Cry 4 tarinallisuudeltaan pinnalliseen ja tylsään "pelasta kaikki" -kuvioon. Päähahmo on ohuempi kuin Transformersien sivuhahmot, pelastettavista kyläläisistä puhumattakaan. Ainoa jossa on potkua on itse pääpahis, kuten Far Cry -peleissä aina, mutta Pakana Miniä näkee pelin tarinassa varsin vähän. Onneksi pelistä löytyy sentään rankkaa huumoria, joka huvittaa yllätyksellisesti pitkin seikkailua.
 

Metsästys on jälleen suuressa roolissa. Eläinkuntaa pitää niittää, jotta itselleen voi askarrella isommat ase- ja tarvikekassit.
 
Vaikka Far Cry 4 on pullollaan tekemistä, niin tarinan kuin 17 kellotorinin, 24 vartiotornin, neljän linnoituksen neljän Shangri-La-, Yogi & Reggie- ja Longinus-tehtävän voimin, sekä moninpelinkin saralla, on se silti vain liikaa sitä samaa kuin Far Cry 3. Vaikka pelissä on uusia hienouksia, kuten elefantit ja co-op-tarinamoodi, jää siitä silti puuttumaan jotain. Pelikokemus on liian "turvallinen" ja liian edellisten kaltainen, eikä aiempaa huonompi tarina vie sitä kukkulan kuninkaaksi.
 
Far Cry 4 on kuitenkin parasta mitä Ubisoft on julkaissut sitten Far Cry 3:n, joten sitä voi ehdottoman lämpimästi suositella kaikille räiskintöjen, mustan huumorin ja vaapaan pelimaailman ystäville.