Jyviä pääsee jemmaamaan nyt myös PS4:llä ja XbOnella – vain keinosiemmennys puuttuu.
Farming Simulator 15 ei sisällä tietenkään minkäänlaista tarinaa. Se on maajussisimulaattori, jossa vilja kasvaa realiajassa jos niin pelaaja haluaa. Farming Simulatorissa pelaaja saa valittavakseen joko helpon skandinavisen maatilan tai haastavamman amerikkalaisen tiluksen. Tämän jälkeen valitaan vaikeustaso, ja aletaan ilakoimaan tonteilla.
Helpolla vaikeustasolla rahaa on heti pieni summa käytettävissä. Sillä voi vaikka ostaa Husqvarnan moottorisahan ja käydä kaatamassa sillä läheisen pikkukaupungin koriste-thujat ja naapureiden pihakoivut teiden tukkeeksi. Rahaa riittää myös erilaisten kauhojen ostamiseen ja lomittajan palkkaamiseen. Massia ei kuitenkaan riitä uusien ajokkien hankintaan, joten puinti on aloitettava oitis jos mielii hankkia vaikka trukinpiikkeihin vaadittavan traktoriaihion.
Kunnon metsuri-wannabe ei välitä mitä puita ja mihin niitä kaataa.
Pelissä tahkotaan rahaa kaikilla mahdollisilla maajussikeinoilla- ja laitteilla. Tarjolla on valtava nippu tekniikkaa ja apuvälineitä, mutta myös lehmiä, siipikarjaa ja kasvihuoneita. Kaikella on toki hintalappunsa, joten ennen kuin lehmänpaskaa pääsee talikoimaan Valmetilla, on niitettävä pellot ja kylvettävä sato jos toinenkin.
Raktorilla kannattaa möyhiä myös paikallisten jehovantodistajien valtakunnansalin parkkis uuteen kuosiin.
Farming Simulator kuulostaa helvetin tylsältä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kun maajussiuteen pääsee sisälle, on se äärimmäisen terapeuttista. Koneiden äänimaailma on toteutettu kiitettävästi, jolloin korva lepää kun mekaniikka jytisee, vilja kaatuu, pellot möyhiintyvät ja paska haisee – okei, se paskanhaju on tuotettava itse, mutta onnistunee jokaiselta ruisleipämaratonin ja hernerokkalautasellisen jälkeen.
Maatilan töistä pitää tietää yllättävän paljon ennakkoon. Peli ei nimittäin ohjeista työjärjestyksiä.
Pelin grafiikka on hyvää, muttei lähellekään GTA V – tai Driveclub-tasoa. Sitä kuitenkin katselee mielellään, kun aiheuttaa pahennusta pikkupitäjässä.
Fysiikat toimivat pääosin hyvin, mutta jos traktorilla peräkärryineen ajaa esimerkiksi vuorenrinteeltä kivikkoon, tai droppaa tasolta toiselle, ei realismista ole tietoakaan. Hällä väliä, meininki on juuri niin leppoisaa kun pöndiksellä pitääkin.
Huonona puolena todettakoon, että maatilan töistä pitää tietää jo yllättävän paljon ennakkoon. Peli ei nimittäin ohjeista työjärjestyksiä. Jos kyntöpuuhat tai karjanhoidosta ei ole hajun hajua, on kysyttävä viisaammilta vinkkejä tai perehdyttävä kirjallisuuteen. Peli kyllä neuvoo vähän, mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen pelaaja on täysin omillaan.
Paska ei ainoastaan haise pahalle, se myös tarttuu koneiden pinnoille. Sitä varten voi ostää Kärsserin, jolla kuivuneempikin sonta irtoaa Valtran umpikumeista.
Farming Simulator 15 on peli, johon tulee suhtautua kuin leluihin. Se on kikkailuneppailu, jossa duunaillaan ja puuhaillaan. ADHD-mätöstä ja aseista ei ole tietoakaan. Siinä ajellaan isoja koneita ja tehdään miesten hommia.
