Mainos

Gears of War on yksi ensimmäistä suojaräiskinnöistä. Se on edelläkävijä, joka asetti tason aikoinaan niin korkealle, että harva suojaräiskintäpeli on vielä tänä päivänäkään naulannut kontrolleja yhtä tiukoiksi ja toimiviksi kuin GoW.

Nyt käsissä on pelin Ultimaattinen versio, jonka on kokoon parsinut The Coalition Games – firma, joka tulee ensi vuonna julkaisemaan GoW -pelisarjan seuraavan osan nykysukupolven konsoleille. Ultimate Edition on siis pelitalon jonkinlainen alkusoitto seuraavalle osalle, joka toivottavasti pystyy uudistamaan räiskintägenreä samalla tavalla, kuin ensimmäinen GoW vuonna 2006.

Pelissä seurataan ylimaskuliinisen, sikaniskaisen sotilasryhmän edesottamuksia, Locusteiksi kutsuttuja avaruusolentoja vastaan kaukaisessa tulevaisuudessa, Sera-planeetalla. Planeetasta on jäljellä vain autiot kaupungit ja niiden rauniot, sillä ihmiskunnan viimeinen teko epätoivoisessa sodassa, oli luonnollisesti painaa nappia ja pudottaa superase, ”Aamunkoin Vasara” lokustien niskaan. Yllättäen Lokustit tästä vähät välittivät maanalaisissa onkaloissaan. Nyt vankilasta vapautetun ylisikaniska Marcus Fenixin on ryhmineen aika tasata tilit hirviökansan kanssa lopullisesti. 

Mainos

GoW:n tarina on peruskauraa ilman ihmeempiä juonenkäänteitä, joita ei näkisi tulevaksi jo kaukaa. Samoin käsikirjoitus on turvallista äijäläppää, joka välillä naurattaa tarkoituksellisesti ja välillä naiivisuudessaan. Äijäily on niin yliampuvaa, että ei sitä voi ottaa vakavasti, vaikka pelin yleistunnelma onkin todella piinaavan jännittävä, ja välillä se hipoo jopa kauhupelimäisiä fiiliksiä pimeine pelialueineen ja kirkuvine hirviöineen. Pelattavaa on viisi näytöstä, sekä kuudes, aiemmin konsoleilla ennennäkemätön lisätarina. Yksinpelissä on riittävästi ammuttavaa ja sen reilu kymmentuntinen kesto on enemmän kuin riittävä, tämän genren pelille.

Moninpeli tuo mukanaan useita erilaisia pelimuotoja, sekä täysiversisen jaetun ruudun ja verkon välityksellä toimivan co-op-kokemuksen, niin kampanjan kuin versus-matsien muodossa. Moninpeli ja varsinkin co-op on GoWin suola. Koko kampanja on rakennettu tukemaan kaverin kanssa pelaamista monireittivalintoineen, jotka pakottavat pelaajat omille teilleen. Vaikka reitit erkanevat, pystyy kaveria auttamaan sivusta hyökkyäksillä ja suojatulella.

Moninpeli tarjoilee tuttuja moninpelimoodeja omilla GoW-mausteillaan. Esimerksiki Execution-pelimoodi on tiimi-deathmatchia twistillä, jossa maassa kituvat pelaajat pitää lopettaa päiviltä brutaalilla lopetusliikkellä, jotta oma tiimi kerää taposta pisteet. GoW oli myös ensimmäisiä pelejä, joka toteutti aaltopohjaisen co-op-moninpelin tekoälyä vastaan verkon välityksellä, ja tätä herkkua jaksaa jauhaa aamun sarastukseen asti.

Pelimekaniikka on tänä päivänäkin vielä pirullisen toimiva. Kuvakulma on juuri sopivalla etäisyydellä pelihahmon olkapään takana ja toiminta tuntuu hyvin henkilökohtaiselta kolmannesta persoonasta huolimatta. Pelaaja voi napsauttaa hahmonsa suojan taakse, josta hän voi ampua tai edetä haluamaansa suuntaa, liikkuen suojasta toiseen erittäin vaivattomasti. Pelin ikä näkyy kuitenkin esimerkiksi hyppynapin puuttuessa ja koomisesti supersotilaat kapuavat esteiden yli aina suojan kautta. Ajan hampaan koluamat näkyvät myös pelin yksitoikkoisuudessa: GoW on räiskintää kentästä toiseen, tarjoten vain vähän vaihtelua. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä kontrollit ovat niin hyvät ja räiskintä todella hauskaa, että kunhan pitää mielessä, että GoW oli yksi aikansa parhaista toimintapeleistä ja se on sitä yhä. GoW tarjoaa aseiden lataamiseen hienon twistin – aktiivilataamisen, jonka haluaisi nähdä muissakin peleissä. Onnistuneesti ajoitetulla lataamisella pelaaja saa käyttöönsä tehokkaammat ammukset ja lataaminen sujuu rivakasti. Tämä pieni lisä tuo jokaiseen lataustilanteeseen lisäjännitettä ja se on varsinkin vaativimmilla pelimoodeilla todella tärkeä pieni jippo, joka voi muuttaa taistelun luonteen. On käsittämätöntä, että ideaa ei ole ammennettu juurikaan muissa peleissä.

 

Graafisesti peli on tätä päivää parhaimmillaan. Alkuperäisestä pelistä on jäljellä vain musiikit, tehosteet ja ääninäyttely.

 

Graafisesti peli on tätä päivää parhaimmillaan. Maisemat ja peliymäristöt tihkuvat yksityiskohtia ja tunnelmaa. Sen välianimaatiot on tehty kokonaan uusiksi ja ne ovat kerrassaan silmiä hivelevän upeita. Pelin sisäiset elementit kuten tekstuurit ja hahmomallinukset ovat tuotu tähän päivään ja koko paketti rullaa liukkaasti 60 kuvaa sekunnissa, tottakai täydellä HD-resoluutiolla. Valaistus ja efektit ovat myös huippuluokkaa. Alkuperäisestä pelistä on jäljellä vain musiikit, tehosteet ja ääninäyttely. Ja miksipä ei, niistä ei nimittäin löydy valittamista. GoW Ultimate Edition on kaunis ja sulava, se on tehty kunnioittaen alkuperäisteosta täyttäen ulkoisesti kaikki tämän päivän standardit.

Gears of War Ultimate Editionia kannattaa ajatella aikamatkana toimintapelien vuoteen 2006. Se ei ehkä täytä tämän päivän kovia vaatimuksia pelin monipuolisuudessa ja tekoälyssä, mutta toimintapelinä se on täyttä rautaa. 9 vuotta on todella pitkä aika pelin maailmassa ja GoW on rajoittuneisuudestaan huolimatta ikääntynyt hyvin. The Coalition on tehnyt sille nuorennusleikkauksen, jonka johdosta peliä tahkoo erittäin mielellään niin yksin kuin kaverienkin kanssa. Se tarjoaa myös hienon mahdollisuuden uusille pelaajille päästä tutustumaan yhteen aikansa merkittävimmistä toimintapeleistä.

Gears of War Ultimate Edition kannattaa hommata vaikka alkuperäisen version olisikin tykittänyt puhki ja peli kuuluu ehdottomasti jokaisen XB1-pelaajan pelikirjastoon. Sen yksinpeli on todella tunnelmallinen ja moninpeli tarjoilee huippuviihettä helposti kymmeniksi tunneiksi.