Peliarvostelu: Middle-Earth: Shadow of Mordor

Pelaaja ottaa samooja Talionin roolin, jonka tehtävänä on ollut pitää yllä Mordorin mustaa porttia. Sauronin joukot kuitenkin hyökkäävät portille ja teurastavat Talionin perheen, sekä itse Talionin. Talion herää henkiin kostamaan perheensä kohtalon. Hän aloittaa pitkän taipaleen kohti henkilökohtaista kostoa ja tottakai suurempaa päämäärää, joka voi määrittää koko Keski-Maan kohtalon. Talion jakaa oman kohtalonsa haltiaseppä Celebrimborin kanssa, joka myös vaeltaa elämän ja kuoleman välimaastossa janoten kostoa Sauronin joukoille.

 

Tarina alkaa todella vahvasti ja mukaan on saatu myös mukavasti huumoria. Koko kansan suosikki, Klonkku, on tottakai myös mukana ja vielä jopa kohtuu suuressa roolissa sivutarinassa, joka avaa Celebrimborin menneisyyttä. Kaiken kaikkiaan lisenssi on todella hyvässä käytössä ja Tolkien fanille pelimaailma on erittäin antoisa, sekä täynnä pieniä oivalluksia. Pääjuonen ohella peli tarjoilee metsästys-, ase- ja keräilyhaasteita. Tekemistä on paljon ja pääaosassa oleva örkkien lahtailukin on todella mielekästä puuhaa, eikä siitä oikein saa tarpeekseen. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä heikommaksi se muuttuu, mutta noin pelin puoleen väliin asti se kantaa todella hyvin ja imaisee pelaajan tiukasti Keski-Maan lumoihin. 

 

 

Talion voi kehittää roolipelimäisesti omia taitojaan. Mitä enemmän pelaaja lahtaa Urukkeja ja suorittaa tehtäviä, sitä enemmän hän saa kokemuspisteitä joilla avata uusia taitoja. Talionilla on aseinaan miekka, tikari ja jousi joille jokaiselle niistä on oma tarinansa: 10 lisätehtävää, jotka parantavat asetta ja asettavat pelaajan toistaan vaativampien haasteiden eteen. Talion voi vahvistaa aseitaan riimuilla, joita hän kerää voittamiltaan korkea-arvoisilta Uruk-kapteeneilta. 

Haastetehtäviä ja keräilytehtäviä tekemällä pelaaja kerää pisteitä, joilla hän pystyy avaamaan lisää riimupaikkoja aseisiin, ja vahvistaa Talionin henkistä ja fyysistä kestävyyttä. Kevyet roolipelielementit sopivat peliin luonnollisesti, ja niille on annettu juuri sopivasti painoarvoa, jotta pelaajalla on jatkuva edistymisen tunne aina pelin loppuun asti. Aluksi Talionin on pakko luottaa enemmän hiippailuun ja salamurhaamiseen, kun taas pelin edetessä Uruk-armeijan riveissä alkaa kiertämään tarinoita Talionin mahtavuudesta; kuolemattomasta samoojasta, joka janoaa kostoa.

 

 

Shadow of Mordor ammentaa paljon Rocksteadyn luomasta Batman: Arkham -pelisarjasta, jonka julkaisijana Warner Bros. Interactive Entertainment toimii myös. Jonkin verran yhtäläisyyksiä löytyy myös Assassin’s Creedeihin, mutta ne ovat lähinnä haltiatorneihin kiipeily, sekä samankaltainen free run -liikkumismalli – eli kevyttä parkouria on mukana myös Shadow of Mordorissa.

 

Itse liikkumisessa ilmenee ajoittaista ongelmaa ja Talion saattaa juuttua pelimaailman objekteihin ja välillä automaattiliikkuminen saattaa johdatella Talionin väärille urille, herättäen vihollisten mielenkiinnon juuri väärällä hetkellä, joten varovaisuuteen on syytä kun suunnittelee omaa reittiään. Hiiviskelyyn ei erikseen ole omaa mittaria tai ilmaisinta, vaan samooja pystyy liikkumaan miltei huomaamattomasti kyyryssä, kunhan pelaaja vain välttelee vihollisten suoraa näkölinjaa. Suurin yhtäläisyys Batmaniin on taistelusysteemi. Se on rytmipohjaista hyökkäilyn ja vastahyökkäilyn tasapainottelua, joka vertautuu täysin Batmanin freeflow -taistelusysteemiin. Shadow of Mordor tuo tähän toki oman lisänsä, sillä siinä missä Bättis ei koskaan tapa ketään, on Talion kostonhimossaan varsin väkivaltainen ja brutaali mies. Talionilla on käytössä todella paljon erilaisia lopetusliikkeitä ja erikoistaitoja, jotka pitävät taisteluiden mielenkiinnon yllä – verisiä ja hidastettuja lopetusliikkeitä jaksaa ihastella joka kerta. Niin lähitaisteluissa kuin niiden ulkopuolellakin, Talion voi myös ampua jousella vihollisia ja tehdä varjohyökkäyksiä, joiden avulla hän voi siirtyä vihollisesta toiseen teurastaen avuttomia Urukkeja ennen kuin nämä edes ymmärtävät mitä on tapahtumassa.

 

Vaikka kaikki jo mainittu riittäisi yksinään tekemään Shadow of Mordorista parhaan Keskimaa -linsenssillä varustetun pelin, on kirsikkana kakun päällä pelin Nemesis-järjestelmä. Kostoretkellään Talion pyrkii tuhoamaan Sauronin armeijan ja sehän käy parhaiten poistamalla armeijan kapteenit ja komentajat kuvioista. Jokaiseen peliin Shadow of Mordor luo lähtöasetelman eritasoisista, erilaisilla heikkouksilla ja vahvuuksilla varustetuista Uruk-johtajista. Yksi yhteinen piirre heillä kaikilla kuitenkin on – jokainen nimittäin haluaa röyhkeästi yletä armeijan riveissä ja parantaa omaa asemaansa Urukkien valtakamppailussa. Talion voi siis metsästää tiettyjä kapteeneja, poistaa nämä pelistä, jotta vaikkapa heikompi kapteeni ylenee seuraavalle arvolle, ja näin ollen helpottaa omaa urakkaansa Sauronin kukistamiseksi.

 

 

Talionin on mahdollista puuttua Urukkien omiin kamppailuihin, jotka vaikuttavat myös armeijan vahvuuteen ja arvojärjestyksen muuttumiseen. Talion voi myös kiristää Urukeilta lisätietoa toisten johtajien heikkouksista, tai vaikkapa aivopestä piestyn kapteenin Talionin apuriksi, jonka lähettää takaisin Sauronin armeijaan syömään moraalia sisältäpäin. Jokainen Uruk myös muistaa kohtaamiset Talionin kanssa, ja jos Talion kuolee, saa voittanut Uruk lisävoimia ja hän myös etenee arvojärjestelmässä ylemmäs, vahvistaen armeijan ylempiä rivejä. Jo kuollut Talion palaa taistelutantereelle ja jatkaa kostoretkeään, mutta jokaisen kuoleman myötä tehtävä hankaloituu, sillä Uruk-kapteenit ovat voimistuessaan harvinaisen häijyjä vastuksia vahvuuksineen. Jokaisen Talionin teusrastaman Urukin tilalle on myös seuraava valtaan haluava rivisotilas, joten tapettavat eivät pääse loppumaan, ja Nemesis-systeemi luo uusia, toista toisiaan rumempia ja omituisempia Uruk-sotilaita edellisten tilalle. Tämä järjestelmä on todella nerokas ja se todellakin pidentää pelin elinikää huomattavasti. Sauronin armeijan rivien sotkeminen on myös äärimmäisen koukuttavaa puuhaa, ja pelaajan halutessa Talionista muodostuukin pelin edetessä varjoissa toimiva nukkemestari joka armotta kieroilee, hajoittaa ja hallitsee.

 

 

Shadow of Mordor on graafisesti kelvollinen Xbox One:lla. XB1 versio ei ole täyden resolution HD-peli vaan se tyytyy skaalattuun 1600×900 resoluution, kun taas PS4-versio on varustettu natiivilla 1920×1080 resoluutiolla, ja huomattavasti paremmilla varjoilla, sekä vapaalla ruudun päivityksellä. XB1 versio on lukittu 30:een kuvaan sekunnissa. PS4 versiossa on havaittavissa hieman enemmän nykimistä, kun taas XB1 versio luonnollisesti pysyy tarkasti kiinni lukitussa ruudunpäivityksessä. Tästä huolimatta Shadow of Mordor kannattaa ehdottomasti hankkia konsolille PS4-versiona, jos varaa on valita. Parhaimmillaan peli on toki loppuun tuunatulla PC:llä. Testissä ollut XB1 versio on selvästi kauniimpi kuin viime konsolisukupolven avoimen pelimaailman seikkailut, mutta tajuntaa se ei räjäytä missään vaiheessa. Osa tekstuureista on melko karuja ja pieniä yksityiskohtia jää välillä kaipaamaan. Osa uuden sukupolven konsoleiden tehoista meneekin Nemesis-järjstelmän pyörittämiseen ja menneen sukupolven konsoliversioista se puuttuukin kokonaan. Shadow of Mordor onkin tästä syystä yksi ensimmäisistä todellisista uuden sukupolven peleistä, sillä se tuo mukanaan tekniikkaa, joka yksinkertaisesti ei olisi ollut mahdollista toteuttaa menneen sukupolven konsoleilla.

 

Äänimaailma on vakuuttava ja ääninäyttelijät tekevät todella vahvaa työtä. Talionin ääninäyttelijä on esimerkiksi The Last of Us'n Joelina tunnettu Troy Parker. Klonkun äänen hoitaa Anime-ympyröistä tuttu Liam O’Brien, jonka suoritus hipoo Andy Serkiksen asettamaa rimaa, ollen näin täyden kympin suoritus.  Musiikit ovat myös vailla vertaansa. Välillä hiippailun taustalle saattaa osua turhankin mahtipontinen musiikkiraita, mutta tätä tapahtuu harvoin ja suurimmaksi osaksi musiikit istuvat tapahtumiin oikein hyvin. 

 

 

Shadow of Mordor on pienistä puutteista huolimatta loistava seikkailupeli. Se osoittaa, että pienemmän pelitalon tekele voi tulla takavasemmalta, sivaltaa ja survaista täysillä. Kukaan ei odottanut, että Monolith Productionsin Middle-Earth: Shadow of Mordor kaataisi mennen tullen uusimmat AAA-luokituksella varustetut pelit. Se on viihdyttävämpi kuin Watch_Dogs, sen tarjoamat salamurhat ja juonittelut jättävät Assassin’s Creedit taakse ja tarjoileepa Shadow of Mordor Batmanien vertaisen taistelusysteemin. Kun tämä paketti koristellaan vielä mahtavalla lisenssillä ja mullistavalla Nemesis-systeemillä, voidaan todeta että Shadow of Mordor on vuoden yllättäjä. Se muistuttaa meitä ajasta, kun pelit todella tarjosivat jotain uutta ja ihmeellistä. Se esittelee uuden innovaation jonkalaisia toivottavasti tulemme näkemään jatkossa lisää. Vaikka Shadow of Mordoria on helppo verrata muihin avoimen pelimaailman seikkailuihin, seisoo se vahvasti omilla jaloillaan tarjoten hienoja oivalluksia ja pääsääntöisesti erittäin toimivan, sekä pitkän seikkailun Keski-Maan synkemmillä alueilla.