Peliarvostelu: The Witcher 3: Wild Hunt

The Witcher 3 saapui ja nostatti valtavan hypen. Onhan se tähän astisista konsolipeleistä kaunein. Mutta mistä Witcherissä oikeastaan onkaan kyse?

Witcher 3 on roolipeli joka sijoittuu puolalaisen kirjailijan, Andrzej Sapkowskin, luomaan armottomaan fantasiamaailmaan. Se jatkaa pelin päähenkilön, noituri Rivian Geraltin, tarinaa suoraan edellisistä osista. Ensimmäinen osa julkaistiin ainoastaan PC:lle ja toinen osa, Assassins of Kings, julkaistiin pc:n lisäksi myös XB360:lle. Geralt kohtaa kolmannessa, sarjan näillä näkymillä viimeisessä osassa, manalan joukoista koostuvan Wild Hunt -armeijan, joka kylvää kauhua ja tuhoa pohjoisen valtakunnissa. Noituri Geralt on ainoa, joka voi pysäyttää kalmot ja tuoda lohtua sotien runtelemaan maailmaan.

Aiempien osien pelaaminen on suositeltavaa, jotta pelaaja voi täysin päästä Witcher 3:n todella upeaan maailmaan sisälle. Jos tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, on Darkhorse julkaissut pelisarjasta erittäin laadukkaat graafiset novellit, joiden lukeminen ajaa kutakuinkin saman asian.

Pelaaja voi pelin aloittaessaan valita joko oletusratkaisut aiemmista osista tai vaihtoehtoisesti tehdä omat valinnat uudelleen haastattelun muodossa. Peli ei kuitenkaan avaa valintoja lainkaan, joten aiempien osien pelaaminen tai googlaaminen on suositeltavaa, jos pelaaja haluaa ymmärtää valintojensa merkityksen. Valinnat vaikuttavat itse Witcher 3 -pelin kulkuun kuten muutkin raskaat päätökset, joita pelaaja joutuu pelin edetessä tekemään.

Witcher 3 on kolmannesta persoonasta kuvattu, avoimen pelimaailman roolipeli. Sen pelimaailma on yksi suurimmista joita peleissä on koskaan nähty, ja se on täynnä tekemistä. Peliin voi saada uppoamaan miltei kaksisataa tuntia jos tahtoa ja intoa riittää. Mukana on myös vuorokauden aikojen vaihtelu, dynaaminen sään vaihtelu sekä parrankasvu!

Pelaaja pystyy kehittämään Geraltin ominaisuuksia ja taistelutaitoja pelin edetessä. Kehitysmekaniikka on varsin mielenkiintoinen, sillä Geraltin tasoon perustuen on pelaajalla käytettävissään vain rajattu määrä ominaisuus- ja tehostepaikkoja. Pelaaja joutuukin siis tasapainoilemaan ja muuttamaan omaa rooliaan tilanteiden mukaan. Noituri Geraltin ominaisuuksiin kuuluvat lähitaistelu, varsijousi, alkemia ja juomien teko, noiturin loitsut sekä selviytymiskyvyt. Pelaajan tulee siis valita missä järjestyksessä hän ominaisuuksia avaa ja mitä niistä hän pitää aktiivisena.

Mukana on luonnollisesti myös Geraltin varustelu, aina aseista haarniskoihin ja lojaalin Roach-hevosen paranteluun. Geralt itse tyytyy keskittymään hirviöiden lahtaamiseen ja maailman pelastamiseen, jättäen varusteiden rakentelun sepille. Geralt joutuu siis hakeutumaan sepän puheille, jos hän haluaa tilata uusia varusteita, korjata taistelussa vahingoittuneita tai muokata vanhoja varusteita. Sepät voivat myös vapauttaa rakennusmateriaaleja tuhoamalla Geraltin löytämiä esineitä.

Pelin systeemit toimivat hyvin ja seppien luona ravaaminenkin lisää pelimaailman uskottavuutta. Varusteiden korjaaminen on todella tärkeää ja se onkin yksi merkittävä osa kun pelaaja valmistautuu taisteluun.

Witcher 3 on todella haastava peli, kun peliä pelaa riittävällä vaikeusasteella. Se ei aivan yllä Neversoftin pelien armottomuuteen, mutta onnistuu olemaan vaikeudessaan reilu pelaajaa kohtaa, ainakin useimman osan ajasta. Kuolema onkin yleensä seuraus pelaajan omasta laiskuudesta tai tilanteen lukuvirheestä.

Pelaaja kohtaa matkallaan jos jonkinlaista hirviötä ja kummajaista. Vaativimmat taistelut löytyvät tarinan pomomittelöistä, luonnossa satunnaisesti vaeltelevista eliittimonstereista sekä Geraltin leipätyöstä: palkkionmetsästyksestä.

Geralt löytää useita tehtäviä, joissa hänen tulee metsästää jokin tietty hirviö ja vapauttaa maailma sen ikeestä. Näihin taisteluihin ei suinkaan voi lähteä tuosta vaan. Geraltin tulee valita oikea aseöljy, valita oikeat tarvikkeet, keittää oikeat juomat ja varmistaa, että varusteet on kunnossa ennen taisteluun ryhtymistä.

Huolelliset valmistelut auttavat hirviöiden kukistamisessa, sillä vaivaisimmatkin hirviöt lyövät ja raapivat helvetin kovaa. Geralt ei kestä montaakaan iskua, varsinkaan jos ympärillä on useampia verenhimoisia örmelöitä. Osa metsästystehtävistä vaatiikin todella paljon kärsivällisyyttä ja taktikointia. Hirviön kaataminen tuntuu todellisesta palkinnolta jo itsessään, tehtäväpalkkion lisäksi.

Sama koskee myös pelin sivutehtäviä. Vaikka pääjuoni itsessään on todella hyvä, on pelissä parhaat koskaan nähdyt sivutehtävät.

Geralt löytää sivutehtäviä ja haasteita tutkimalla pelimaailmaa tai lukemalla kylistä ja kaupungeista löytyviä ilmoitustauluja. Sivutehtäviin laitettu panostus on käsittämättömän suuri. Kertakäyttöisten henkilöhahmojen kohtaloista välittää aidosti ja tehtävien lopputulos on aina kiinnostava. Sivutehtäviä tekee mielellään ja niissä mukana olevia hahmoja kuuntelee erittäin tarkasti.

Peli tarjoaa aina kaiken tiedon pelaajalle jos tämä vain jaksaa kuunnella. Jos Geraltin tulee vaikkapa löytää aarre, kuvaillaan aarteen sijainti pelaajalle siten, että tämä löytää kätkön varmasti vaikka kaikki avut olisikin kytketty pois päältä. Samoin pelaaja saa paljon vihjeitä uuden hirviön heikkouksista yksinkertaisesti kuuntelemalla tehtävän hahmoja ja lukemalla löytämiään lappusia ja kirjoja.

Toisin kuin niin monessa muussa roolipelissä aiemmin, on kaikki tehtävät puhuttu ja pelistä löytyvät kirjat ja lappuset pidetty lyhyinä – tarinasisältö on ykistyiskohtaista, mutta se on pidetty hillityn pituisena. Pelaajalle ei pääse kertymään tarvetta skippailla dialogeja tai painettua sanaa. Tästä voisivat monet pelitalot ottaa opikseen.

Mikä olisikaan valloittavampi näky kuin vaaleilla kutreilla varustettu punakka uros, vain pyyhe suojanaan?

Kuten aiemmin sanottu, Geraltin tekemillä ratkaisuilla on suuri merkitys ja kokonaiset kylät voivat tuhoutua pelaajan tekemän valinnan tuloksena. Mielenkiintoista tästä kaikesta tekee se, että Witcher 3:n säälimättömässä maailmassa mikään ei ole mustavalkoista. Yksi ratkaisu voi pelastaa monta viatonta, samalla tappaa ratkaisevassa asemassa olevia hahmoja ja aiheuttaa massamurhan – kun taas toisin tehty valinta uhraa viattomat, pelastaen toiset ja antaa pahan jatkaa toimintaansa entiseen malliin. Nämä valinnat vaikuttavat pidemmälle, kuin esimerkiksi itse osasin aavistaa ja yllätykset pelin edetessä ovat todella mahtavia.

Witcher 3 pitelee ohjauslankoja käsissään hellästi, antaen pelaajalle valtavan vapauden toimia niin kuin haluaa. Silti se ei kadota punaista lankaa hetkeksikään ja kaikki nivoutuu yhteen saumattomasti.

Metsästys- ja sivujuonitehtävien lisäksi mukana on täysiverinen korttipeli, Gwent. Geralt kerää matkallaan uusia kortteja ja haastaa paikallisia kauppiaita, seppiä ja baarimikkoja korttikamppailuun. Korttipeli on todella toimiva ja mukaansatempaava. Sitä pelaisi mieluusti myös tosielämässä. Korttipelin lisäksi Geralt voi osallistua nyrkkitappeluihin sekä hevoskilpailuihin.

Witcher 3 on saanut paljon kritiikkiä grafiikoistaan. Julkaisuversio ei ollutkaan muka niin näyttävä kuin aiemmat pelivideot ovat antaneet ymmärtää. Paskanmarjat. Witcher 3 on omassa luokassaan aivan yksinäisessä ylhäisyydessään, mitä tulee avoimen pelimaailman roolipelien grafiikoihin. Se saa peligrafiikoillaan Dragon Age 3:n näyttämään vanhalta pökäleeltä ja yltää CGI-välianimaatioissaan parhaimpien joukkoon, aina Diablo 3:n rinnalle.

Witcher 3 on yksinkertaisesti henkeä salpaavan kaunis. Se onnistuu yhtälailla loistamaan sen värikkäimmillä kuin synkimmilläkin hetkillä, antaen pelaajalle mahdollisuuden ihastella uskomattoman rikasta pelimaailmaan sen ansaitsemalla tavalla.

Animaatiot ja yksityiskohdat ovat myös huippuluokkaa enkä itse osaisi enempää edes pyytää PS4:llä pelatessa. On mielenkiintoista nähdä, mihin CD Project RED pystyy tulevaisuudessa Witcher 3:n ollessa ensimmäinen peli, jonka pelitalo tekee Sonyn konsoleille.

Äänimaailma on todella kattava ja uskottava. Ääninäyttelijät ovat hyviä ja musiikki erittäin toimivaa, muutamaa hieman epämääräistä taistelukappaletta huomioon ottamatta. Tunnelma on esimerkiksi yöaikaan suorstaan karmiva, kun öinen metsä kuiskii pelaajan ympärillä varjojen luodessa uhkaavia kuvia kaikkialle.

Witcher 3 on myös tekniseltä toteutukseltaan miltei virheetön. Pelaaminen on sujuvaa ainakin PS4-versiossa ja ruudunpäivitys pysyy notkeana miltei kokoajan.

Satunnaisia hitaasti piirtyvien esineitä ja pieniä töksähdyksiä pelimoottorin avulla tehdyissä välianimaatioissa ilmenee, mutta mikään ei häiritse pelaamista.

Peli kyykkäsi arvostelun aikana useamman kerran ja se jouduttiin lopettamaan järjestelmävirheen vuoksi. Tämä on ärsyttävää, sillä automaattitallennus ei ole aktiivisimmasta päästä ja onkin suositeltavaa, että pelaaja tallentaa peliä kuin kultaisella 90-luvulla konsanaan. Kuolema voi seikkaillessa yllättää koska tahansa ja kaatuilu voi päättää pelin myös taistelun ulkopuolella.

Latausajat ovatkin pelin ärsyttävin osa: ne ovat luvattoman pitkiä, välillä yltäen jopa viiden minuutin mittaisiksi, ilman mitään selkeää syytä. Tämä pakottaa pelaajan pelaamaan entistä varovaisemmin, sillä esimerkiksi yhden metsästystehtävän aikana jouduin kuoleman johdosta lataamaan pelin useampaan otteeseen, ja näin ollen alunperin 5 minuutin taistelu venyi miltei tunnin mittaiseksi. Toki ongelma ei ole tämän näköinen, jos taidot riittävät ja pelaaja saa pidettyä Geraltin hengissä paremmalla prosentilla kuin allekirjoittanut.

Kontrollit aiheuttavat myös toisinaan päänvaivaa. Pelaaja joutuu asettelemaan Geraltin oikeaan kulmaan, jotta hän pystyy keräämään romppeet ruumiilta tai tutkimaan maassa lojuvia johtolankoja. Hienosäätö käy väkisinkin vituttamaan ja toivottavaa olisikin, että peli täsmätarttuisi objekteihin nopeammin ja kauempaa kuin mitä tällä hetkellä tapahtuu.

Taistelumekaniikka muistuttaa hieman esimerkiksi uusista Batman -peleistä löytyvää freeflow taistelua, mutta toimivuudessaan se ei yllä samalle tasolle. Omien hyökkäysten kantomatka vaihtelee animaatiosta riippuen ja tuntuukin siltä, että toisinaan pelaajan on todella vaikea taistella niin kuin hän on ajatellut. Geralt poukkoilee myös omituisesti vihollisesta toiseen, vaikka taistelun olisikin lukinnut vain yhteen vastustajaan. Omien taitojen ja tilanteen lukutaidon karttuessa nämä ongelmat siirtyvät taka-alalle, mutta miltei täydellisyyttä hipovassa pelissä on tämä kuitenkin mainittavan arvoinen seikka.

Koska saimme arvostelukappaleen huomattavasti muita pelimedioita myöhemmin, ryhdyin arvioimaan peliä erityisen kriittisesti – olihan arvostelukeskiarvot miltei 10/10. Äärikriittisyydestä huolimatta joudun liittymään muiden kuoroon:  Witcher 3 on yksinkertaisesti paras koskaan tehty reaaliaikainen fantasiaroolipeli. Se on on pakko-ostos jokaiselle fantasiaroolipelien ystävälle ja toivottavasti mahdollisimman moni muukin sen mukaansa nappaa.

Sen pelimaailma tehtävineen on ainutlaatuinen. Se on silmiä hivelevän kaunis ja sen tunnelma on suorastaan käsin kosketeltava mielettömine vistoineen. Tekemistä on paljon ja se on aina mielekästä. Kaikella on merkityksensä.

Valitse riittävä vaikeusaste ja hyväksy se fakta, että Witcher 3 ei pidä pelaajaa kädestä. Se johdattaa pelaajan pelimaailmaan omalla tavallaan, aueten hitaasti ja varmasti. Oppiminen ja eteneminen on palkinto jo itsessään, jonka kovin harva peli nykyään pystyy pelaajalle tarjoamaan.