Testasimme Suunto 7:n avulla kuinka sykkeet paukkuvat kauhua, battle royalea ja VR-kilpa-ajoa pelatessa – vastaako pelaaminen jopa liikuntaa?

Lepo- ja liikuntasyke

Ennen kuin voimme vertailla, miten syke pelaamisessa vertautuu muuhun toimintaan, on saatava tietää allekirjoittaneen leposyke. Leposykkeeni oli kolmen viikon testijakson perusteella tyypillisesti noin 50–60 lyöntiä minuutissa. Tämä lienee tyypillinen normaalikuntoisen ihmisen perussyke.

Jotta voisimme saada vertailua siitä, mikä on sitten urheilu- ja rasitussyke, oli meikäläisen vedettävä vatsasta kiristävä jumppapaita ja hyvin ilmastoidut shortsit jalkaan. Punttisalilla penaa, mavee, haukkaa, kyykkyi ja leukoi vedettäessä sykkeeni vaelteli 80 ja 120 välillä. Etenkin kyykyt ja aeroobiset treenit nostavat sykettä painojen nostelua enemmän.

10 kilometrin mittaisilla juoksulenkeillä keskisykkeeni oli 150–155 lyönnin paikkeilla. Vittumaisissa ylämäissä vastatuulella syke nousi 165:een. Ja raivokkaissa spurteissa sain sen maksimissaan 185 lyöntiin minuutissa.

Nyt kun lepo- ja urheilusykkeet ovat selvillä, voimme alkaa selvittämään, miten sykkeet paukkuvat peleissä. Nostavatko kauhupelit pulssin todella kahteensataan tai hikoileeko eUrheilussa yhtä voimakkaasti kaloreita kuin juoksulenkillä? Palaako pelatessa kaloreita?

Moninpeli yhtä tehokasta kuin liikunta?

Vaikka eUrheilu on urheilua, mutta ei liikuntaa, saattaa se silti nostaa sykettä jonkun verran intensiivisissä matseissa. Kalorit tuskin palaavat, mutta syketasojen vaihtelu pelaamisessa kiinnostaa silti.

Aloitetaan siitä eUrheiluhenkisestä pelaamisesta ja fps-moninpeleistä. Testasin sykkeitäni intensiivisissä Call of Duty -moninpeliotteluissa. Matseja oli erilaisia, kuten pitempikestoisia ja suurempia karttoja sekä intensiivisiä maximum carnage -mättöjä. Ottelun päätteeksi tuntui aina, että nyt on hiki ja pulssi kovilla. Suunto 7:n analyysin mukaan pulssini oli kuitenkin koko session ajan ollut tasaisessa 60–70 lyönnin rummutuksessa – eli lähes leposykkeessä! (Leposykkeenihän oli siis keskimäärin n. 55 bpm)

Entä sitten Battle Royale? Battle Royale -tiloissa pelaajat taistelevat valtavassa, mutta jatkuvasti kutistuvassa kartassa siten, että viimeinen joukkue tai viimeinen mies jää henkiin. Ottelut alkavat leppoisasti, mutta tiivistyvät tunnelmaltaan loppua kohden todella jännittäviksi.

Sama juttu pulssin kanssa oli joukkue-royalessa. Tiimin tuki piti huolen siitä, että pulssi on lähes leposykkeessä koko matsin ajan. Yksin pelatessa pulssi kiihtyi sen verran, että aivan lopussa tulevat tilanteet nostivat sykkeet hetkellisesti 90:een ja yllätyskuolemasta jopa 100 iskuun minuutissa. Huntin pulssi vastaa kuitenkin vain normaalia kävelysykettä.

VR-autopelit yhtä tehokkaita kuin punttitreenit?

Koska moninpeliräiskintä ei päässyt lähellekään hikiliikuntasykkeitä, on syytä tuoda fyysisiä elementtejä mukaan. Tällä kertaa pelinä toimii aggressiivinen DiRT Rally 2.0, jota ajetaan ohjaimen sijaan ratilla ja polkimilla. Kaikkea korostetaan vielä autenttisuudella, joten pelataan tätä VR-potta päässä.

Radaksi valitaan tietenkin nopeat Suomen kinttupolut ja autoiksi moderni Mitshubishi Lancer, VW Polo sekä WRC:n hyväksymä Skoda – pottulooda. Radalla vauhti kasvaa arviolta noin 180 kilometriin tunnissa, ja VR pitää huolen siitä, että tunnelma on mahdollisimman aitoa.

Aggressiivisesta ratin veivaamisesta, hullusta nopeudesta ja hikisestä paineesta huolimatta pulssi huiteli VR-rallissakin vain tavallisen kävelyn lukemissa, 75–90:ssä iskussa minuutissa.

Autopelikoetta ei tietenkään voi päättää tähän. Siksi oli vielä kokeiltava rata-autoilua intensiivisessä Ferrari-skabailussa Spa:n radalla sekä vintage-folmuloilla jo suljetulla Monzan hengenvaarallisella historiaradalla, Project CARS 2 VR -pelissä.

Kilpa-ajotilanteet pitivät pulssin kaikesta intensiivisyydestään huolimatta tasaisessa 80 iskun minuuttipumpussa. Eli jälleen sykkeet pysyivät rauhallisissa metsäkävelylukemissa.

Kauhulla pulssit kaakkoon?

Vielä on jäljellä viimeinen testi – kauhu. Kunnon kauhu saa selkäpiin kupristelemaan ja stressit kaakkoon. Vai saako? En tyytynyt pelkkien Hollywood-leffojen luomaan piinaavaan tunnelmaan, vaan nupit käännettiin kauhussakin kaakkoon VR:n avulla.

Ennen VR-testejä, oli kuitenkin aloitettava kesymmistä. Ensimmäisenä testipelinä oli huhtikuussa julkaistava 4v1-moninpeli, Predator: Hunting Grounds.

Predatorina yksin neljää ihmistä vastaan pelaaminen käy ajoittain hyvinkin hurjaksi. Tämän vuoksi keskisyke peliä pelatessa oli sama kuin VR-kaahailussa, eli noin 80 bpm. Mutta kun Predator jää neljän muun pelaajan alakynteen yllättäen, nousi pulssini piikkinä 110:een. Selkeästi korkeammalle kuin muissa peleissä.

Entäpä sitten uusi Resident Evil 3 Remake? Kyseinen peli ei ole niin piinaava kuin edeltävä osansa, eikä lähellekään niin pelottava kuin muutaman vuoden takainen Resident Evil 7. RE3 Remaken muutama inohottava tilanne sai kuitenkin pulssin nousemaan samaan 110 iskun maksimiin. Jälleen selvästi enemmän kuin VR-autoilu ja moninpelisodat.

Viimeiset testit vedetään maksimilla. Nyt pelinä toimii kenties ahdistavin ja aidoin VR-tapaus, Half-Life: Alyx. Potta päähän ja araknofobioimaan koronaisiin tulevaisuuden maisemiin.

Vaikka peli oli selvästi rasittavampi sekä fyysisesti että henkisesti, ei Suunto 7:n mukaan pulssini nousseet yli 90:n iskun nopeuteen missään vaiheessa. Tämä, jos mikä on yllättävää, sillä kauhu oli selkeästi piinaavampaa ja liikkuminenkin on todellista kyykkäilyä ohjaimen näpyttelun sijaan.

Syke pelaamisessa?

Vajaan kuukauden mittaisessa testijaksossa lopputulokseksi kohdalleni tuli tulos, että vaikka kauhupelit, battle royalet, kiivaat moninpelit ja VR-kaahailut tuntuvat nostavan sykettä, lävähtää puntari todellisuudessa vain kävelysykkeisiin. Jopa yön kovimmat unet saattavat nostaa pulssia korkeammalle, jopa 120:een iskuun minuutissa. Stressitasojen noususta sen sijaan meillä ei vielä ole tuloksia. Niinpä seuraavaksi onkin syytä analysoida, kuinka stressaavia jännittävät ja kiivaat pelitilanteet ovat ja miten ne vertautuvat arjen muihin tilanteisiin.

Entäpä se mittari?

Kokemukset Suunto 7:sta ovat kuitenkin erittäin hyvät. Se on näppärä ranne-atk, jonka kanssa urheilusuorituksia on todella kutkuttava seurata. Natiivin unianalyysin puute jäi tosin kaivelemaan, sillä Suunnon edullisimmista malleista sellainen löytyy. Seiskalla on kuitenkin hintaa hieman alle 500 euroa, joten olisi suotavaa, että siitä löytyisi kaikki herkut.

Jos unenseuranta on kuitenkin tarpeeton ominaisuus, on kelloa helppo suositella kaikille liikkujille ja seikkailijoille.