JAA

Rocksteadyn viimeinen Batman peli todella tuntuu ja näyttää finaalivedolta – hyvässä mielessä tietenkin.

Gotham City on jälleen paniikin vallassa kun vapaalla jalalla hilluva kemikaalispesialisti Variksenpelätin askartelee liemen, joka saa ihmiset hallusinoimaan ja täten tappamaan toinen toisensa, pelon vallassa. Variksenpelätin uhkaa cocktailillaan kokonaisvaltaisesti Gothamia, joten poliisit päättävät evakuoida koko stadin. Lepakkomies on jälleen valmiina muovihaarniskassaan, mutta joutuukin yllättymään toden teolla, sillä koko Arkhamin vankimielisairaalan katalin osasto on jälleen lyönyt hynttyynsä yhteen keinonahkaviitan tuhoamiseksi. Onneksi uppiniskaisella Läderlappenilla on tällä kertaa myös joukko notkeita sidekickejä apurinaan, sekä tietysti se mehukkaista mehukkain, Batmobile käytössään.

 
 
Brittiläinen Rocksteady Games tuli kuusi vuotta sitten puskista, maailman parhaan Batman-pelinsä kanssa. Batman: Arkham Asylum keräsi täysiä arvosanapisteyitä ja poiki pari jatko-osaa ja neljä spin-offiakin, joista viimeisimmän teki Warner Bros. Games Montréal. Syy miksi Rockstedy skippasi Batman Arham Origins'n tuotannon oli Arkham Knight'n vaativa tuotanto, joka aloitettiin jo kolme vuotta sitten.
 
Rocksteady on työstänyt viimeistä Batman Arkham -peliä rakkaudella. Se näkyy ensin grafiikoissa, sitten pelattavuudessa ja lopulta myös tarinassa ja sen sivujuonissa. Pelistä on paha mennä sanomaan pahaa, sillä jokainen, rankempikin Batman-fani pelaa kesto-orgasmissa koko seikkailun läpi. Pelin slogan "Be the Batman" lunastetaan sataprosenttisesti.
 
 
Arkham Knight tekee Batman-historiaa tuomalla täysin uusia sivuhahmoja, jotka jäänevät saagaan ja piipahtavat tulevaisuudessa myös sarjakuvissa, animaatioissa ja toivottavasti leffoissakin. Pelin pääpahis on esimerkiksi täysin Rocksteady kehittämä hahmo, ja siksi todella kiinnostava. Eteenkin pelin alkupuoliskolla olo on aivan kuin lapsena Ritari Ässän kloonia K.A.R.R.'ia katsoessa.
 
 
Viimeinen Arkham-seikkailu huokuu vahvasti tarinassa. Peli jo alkaa kohtauksella, joka ensin pelottaa, mutta sitten yllättää. Loppu on heti iholla. Samoin lause "…näin Batman kuoli" on melko säväyttävä ja lupaa kiinnostavinta mahdollista tarinaa.
 

Peli näyttää siltä kuin katsoisi esirenderöityä animaatiota.

 
 
Graafisesti Batman Arkham Knight on jotain todella päräyttävää. Peli näyttää siltä kuin katsoisi esirenderöityä animaatiota. Peli kuitenkin pyörii täysin omalla pelimoottorillaan jatkuvasti ja on pullollaan yksityiskohtia.
 
Myös äänet ovat täydelliset. Kotiteatteri kehrää eteenkin Batmobilella ajettaessa, jolloin subbari röyhtäilee vaikuttavia jylinöitä, diskantin ammentaessa transformers-soundeja. Tilaääni on uskottava ja välillä sitä huomaakin luulevansa takaa tulevia ambiensseja oikeasti ulkopuolelta kuuluviksi.
 
 
Pelin tarina koostuu pääjuonesta ja useista sivutehtävistä. Näiden lisäksi tarjolla on myös erillisiä haasteita ja moninpelihaasteita. Pelin tarina avaa palkintokaappia ja lisäominaisuuksia tuttuun Arkham-tyyliin pelin edetessä. Uudistuksia on vähän, mutta ne ovat sitäkin parempia. Esimerkiksi Batmobile, Kissanainen ja Robin pelattavina sätkynukkeina ovat jo pelkästään ostopäätöksen paikka. Silti kaikki muukin loksahtaa kohdalleen.
 
Rutinaa on tietysti annettava Batmobilen ohjauksesta, sillä sen käyttö muistuttaa lähinnä Mario Kart -autoa. Pienen opettelun jälkeen se istuu kuitenkin luontevasti ajohanskaan ja laitteella pystyy tekemään mittavaa tuhoa samalla kun nauttii täysin siemauksin ajoneuvolla kikkailusta. Kyllä Batmobile on aina Batmobile!
 
Batman Arkham Knight on täydellinen päätös, täydelliselle Batman-pelisarjalle, joka teki Rocksteadysta AAA-luokan pelitalon. Pelisarja jää hienosti historiaan huipulla, kuten voittajan pitääkin.